Markku Oinonen, dosentti, laboratorionjohtaja

Kautta aikojen luonto on vaikuttanut ihmisen toimintaan. Ajoituslaboratoriossa tuotetaan menneisyyden luonnonilmiöiden ja ihmisen toiminnan ikämäärityksiä sekä laajempia ajoitusmalleja sekä tapahtumien ajallisia järjestyksiä. Koska jo tieteenfilosofisin perustein syyn täytyy olla seurausta varhaisempi, aikajanat antavat mahdollisuuden syy-seuraussuhteiden pohdiskeluille. Viimeisimpiä esimerkkejä luonnon ja ihmisen toiminnan vuorovaikutusten tutkimisesta ovat Vuoksen puhkeamisen seuraukset sekä 1500 vuotta sitten tapahtuneen pohjoisen pallonpuoliskon laajuisen ilmastohäiriön vaikutukset Levänluhdan lähdehaudan vainajien elinkeinoihin.  

Itäisessä Fennoskandiassa ihmisasutus seurasi sulavan mannerjään reunaa jo yli 10000 vuotta sitten. Holoseenikauden keskivaiheilla 8000-5000 vuotta sitten ilmasto oli keskimäärin pari astetta nykyistä lämpimämpi ja samaan aikaan alueen ja aikakauden ihmisasutus oli suurimmillaan.Tähän ajanjaksoon ajoittuu myös muinaisen Saimaan purkautuminen Salpausselän läpi kohti Laatokkaa – Vuoksen virta syntyi ja Saimaan vedenpinta aleni 4 metriä. Tämä ympäristökatastrofi vaikutti alueen luontoon paljastamalla tuhansia neliökilometrejä maata, joka biodiversiteetiltään rikkaana edisti myös ihmisasutuksen vahvistumista itäisessä Suomessa. Ajoittamalla Vuoksen synty ja aikakauden kulttuurivaiheet voidaan pohtia luonnonilmiön vaikutuksia paikalliseen asutukseen. Asutus hiljalleen taantui luonnon ehdoilla varsinkin eteläisessä ja keskisessä Suomessa ja ajoitettujen muinaislöytöjen määrä nousee tuon optimi-ilmastovaiheen tasolle vasta noin 2500 vuotta sitten.

Rautakaudella 1700 – 1300 vuotta sitten upotettiin vainajia Isonkyrön Levänluhdan lähdehautaan. Vainajien luihin on tallentunut tietoa heidän käyttämästään ravinnosta hiilen ja typen isotooppien kautta ja siten ne kertovat hiljaista tarinaansa peltojen, metsien ja vesien haltijoilta pyydetyistä antimista. Noin 1500 vuotta sitten lähes koko pohjoista pallonpuoliskoa peitti Välimerelläkin auringon  puoleksitoista vuodeksi pimentänyt “mysteeripilvi”. Tämä puulustoissakin näkyvä ilmastohäiriö osui ajallisesti keskelle Levänluhdan hautausten aikakautta ja on siten saattanut vaikuttaa Levänluhdan vainajien elinkeinoihin. Yhdistämällä radiohiiliajoitukset ja isotooppimääritykset puiden vuosilustoista ja vainajien luista voimme pohtia "mysteeripilven" roolia levänluhtalaisten elinkeinojen ajallisissa muutoksissa.  

Oinonen M, Pesonen P, Tallavaara M (2010) Archaeological Radiocarbon Dates for Studying the Population History in Eastern Fennoscandia. Radiocarbon 52: 393–407.

Tallavaara M, Pesonen P, Oinonen M (2010) Prehistoric population history in eastern Fennoscandia. J Archaeol Sci 37: 251-260.

Pesonen P, Oinonen M, Carpelan C, Onkamo P (2012) Early Subneolithic ceramic sequences in Eastern Fennoscandia - a Bayesian approach. Radiocarbon 54(3-4): 661–676.

Oinonen M, Pesonen P, Alenius T, Heyd V, Holmqvist-Saukkonen E, Kivimäki S, Nygrén T, Sundell T, Onkamo P (2013) Event reconstruction by timing – Massive mid-Holocene lake burst triggered a large-scale ecological and cultural change. Submitted.

Wessmann A et al. (2011) The Levänluhta site – Multidisciplinary research into a unique mystery in Northern European prehistory. Funding decision by Emil Aaltonen foundation for 3-year project 2012-2014.