Vaikkei sitä heti uskoisikaan, löytyy Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneista muutakin elämää kuin kasveja. Palmujen, vehkojen ja köynnösten seassa vipeltää nimittäin runsas määrä erilaisia kasveja syöviä pikkuhyönteisiä ja hämähäkkieläimiä. Niiden läsnäolo ei kuitenkaan ole toivottua, joten ne aiheuttavat päänvaivaa puutarhureille. Nämä eliöt, tarkemmin ottaen vihannespunkit, ansarijauhiaiset ja villakilpikirvat, heikentävät kasvien kasvua ja rumentavat niitä massoina esiintyessään. Puutarhureilla on kuitenkin näitä harmeja vastaan keinonsa – biologinen torjunta!

 

Hammasharjoilla hyönteisiä vastaan

Kasveja syövät hyönteiset ovat tärkeä ja luonnollinen ravintoverkkojen osa ympäri maailmaa. Kasvitieteellisissä puutarhoissa niiden läsnäoloa ei kuitenkaan katsota hyvällä, sillä ne haittaavat ulkopuutarhojen ja kasvihuoneiden kasvien kasvua ja elämää. Valloilleen päässeet kasvinsyöjähyönteiset voivat jopa tuhota korvaamattoman arvokkaita, toiselta puolelta maailmaa tuotuja kasveja, joten jollakin tavalla niiden määrä on hyvä pitää kurissa.

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa runsaita kasvinsyöjähyönteisten esiintymiä pyritään torjumaan lähinnä luonnonmukaisesti mekaanisin ja biologisin keinoin. Mekaanisiin hyönteisten torjuntakeinoihin kuuluu kasvien lehtien ja muiden osien peseminen puhtaiksi hyönteisistä hammasharjojen, mäntysuopaliuoksen ja vesisuihkujen avulla. Muutaman kerran vuodessa käytetään myös keinotekoisia torjunta-aineita, jotta kirvojen ja punkkien massaesiintymisiä pystyttäisiin kunnolla hillitsemään.  Mekaaninen torjuntatyö on kuitenkin aikaavievää ja torjunta-aineiden käyttö pyritään pitämään minimissä. Näistä syistä puutarhurit ovat ottaneet luonnon omat keinot haltuunsa.

 

Täsmätorjuntaa biologisin keinoin

Kasvinesteitä imeviä villakilpikirvoja, vihannespunkkeja ja ansarijauhiaisia syövät luonnossa toiset hyönteiset ja hämähäkkieläimet. Biologisen torjunnan tarkoituksena onkin käyttää näitä luonnollisia peto-saalis-suhteita hyväksi kasviensuojelussa. Aivan kuten Suomen luonnossa kirvoja syövät esimerkiksi seitsenpistepirkot (Coccinella septempunctata) ja niiden toukat, ovat kasvisyöjähyönteisten torjuntaan perehtyneet ihmiset havainneet, että villakilpikirvoja syövät amerikanleppäpirkot (Cryptolaemus montrouzier). Hämähäkkieläimiin kuuluvia vihannespunkkeja taas syövät samaiseen ryhmään kuuluvat ansaripetopunkit (Phytoseiulus persimilis) ja ansarijauhiaisia jauhiaiskiilukaiset (Encarsia formosa).  Näitä kasvinsyöjiä saalistavat toki muutkin kuin edellä mainitut pedot, mutta näitä lajeja käytetään Kaisaniemen kasvihuoneissa biologisen torjunnan apuna.

Amerikanleppäpirkkoja ja ansaripetopunkkeja puutarhurit levittävät kasvihuoneilla noin kahden viikon välein. Leppäpirkot ja petopunkit saapuvat biologiseen torjuntaan erikoistuneesta Biotus Oy:stä pienissä purkeissa, joista ne sitten vapautetaan kasveille ja kasvinsyöjähyönteisten kimppuun. Katso kuvista, kuinka petohyönteisten levitys Kaisaniemen kasvihuoneilla tapahtuu puutarhuri Aino Anttilan toimesta ja miltä hyönteiset näyttävät!

 

Kaisaniemen puutarhan kasvihuoneiden puutarhuri Aino Anttila tutkii löytyykö kasvien alapinnoilta kasveja syöviä hyönteisiä, kuten kasvihuoneissa esiintyviä villakilpikirvoja, kasvipunkkeja tai ansarijauhiaisia.

Pahimmillaan villakilpikirvainvaasio kasvien lehdillä voi näyttää tältä. Kuvassa käpypalmun lehden alapinnalla näkyvät valkoiset ”villatupot” ovat villakilpikirvoja. Niitä löytyy maailmasta montaa lajia ja ne ovat usein kukin erikoistuneet hyödyntämään eri kasvimuotoja.

Sekä aikuiset amerikanleppäpirkot (Cryptolaemus montrouzier) että niiden toukat saalistavat villakilpikirvoja. Tätä peto-saalis-suhdetta käytetään hyväksi kasvihuoneilla villakilpikirvojen torjuntaan!

Amerikanleppäpirkot saapuvat kasvihuoneille 25 kappaleen purkeissa, joista ne levitetään puisen tikun avulla kasvien lehdille, joilla villakilpikirvoja esiintyy.

Tässä kuvassa on amerikanleppäpirkon toukka – se muistuttaa ulkonäöltään paljon villakilpikirvaa. Leppäpirkkojen toukat ovat osoitus siitä, että ne myös lisääntyvät luontaisesti kasvihuoneissa!

Yksi aikuinen leppäpirkko voi syödä elämänsä aikana jopa 300 villakilpikirvaa.

Aino levittää ansaripetopunkkeja (Phytoseiulus persimilis) vihannespunkkien vaivaamille sinikohtalonpensaan lehdille.

Punkeista huolimatta sinikohtalonpensas (Clerodendrum myricoides ’Ugandense’) kukkii kauniisti.

Petopunkit levitetään kasvien lehdille purun mukana. Petopunkit ovat äärimmäisen pieniä ja niiden näkeminen paljain silmin saatika niistä kuvan ottaminen on hankalaa. Kuvassa lehden pinnalla näkyvä seitti on vihannespunkkien aikaansaannosta. Sen avulla punkit on yleensä helppo havaita.

Vihannespunkeille herkkiä kasvilajeja ovat usein sellaiset kasvilajit, jotka ovat ohutlehtisiä ja joiden lehdet ovat pehmeitä. Esimerkiksi koisokasvit (Solanaceae-heimo) ovat herkkiä punkeille.

Ansarikiilukaiset (Encarsia formosa) puolestaan tuodaan kasvihuoneille tällaisten korttien avulla. Kortissa näkyvät kaksi mustaa riviä ovat kiilukaisten koteloita. Kasvihuoneen lämmössä kiilukaiset kuoriutuvat ja lähtevät etsimään ansarijauhiaisia. Ansarikiilukaiset ovat lentäviä pistiäisiä, jotka munivat omat munansa ansarijauhiaisten muniin. Kiilukaiset siis loisivat jauhiaisia ja vähentävät siten niiden määrää! (Kuvat: Jani Järvi)

 

Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet ovat avoinna kesä-elokuussa ti-su klo 10-17. Sisäänpääsymaksu on aikuisilta 8€ ja 7-17-vuotiailta 4€. Tule katsomaan löydätkö sinä kasvien seasta puutarhureita avustavia petohyönteisiä tai niiden toukkia!