Merja Turusen ja Sirpa Ylösen Puutarhanhoito poropeukaloille on hyvän mielen kirja. Se on nimensä mukaisesti suunnattu kaikille puutarhanhoidosta kiinnostuneille, jotka eivät tiedä mistä aloittaa. Eräs luomuslainen perehtyi kirjaan ja kertoi, miltä se vaikutti.

Ensiksi esitellään peruskäsitteitä, erilaisia kasvuympäristöjä sekä hyöty- ja villikasveja. Kirjoittajat neuvovat puutarhan suunnittelussa ja varoittavat myös aloittelevaa puutarhuria todennäköisesti kohtaavista vastoinkäymisistä kuten kasvitaudeista ja tuholaisista. Sujuvasti soljuvan tekstin perussävy on kuitenkin kannustava, ja asiatietoa on ryyditetty kirjoittajien omakohtaisilla kokemuksilla. Yrittämisen ja erehdyksen kautta puutarhanhoidon oppii parhaiten!

Aloittelijalle annetaan realistisia vinkkejä: kirjassa kehotetaan pohtimaan, kannattaako aloittelevan puutarhurin edes haaveilla heti alkuun onnistuvansa runsaan kasvikeitaan perustamisessa. Luontoakaan ei voi pakottaa: kallioiselle tontille voi tuskin perustaa rehevää porkkanapenkkiä, sen sijaan kasvit voivat kukoistaa myös astioissa tai istutussäkeissä. Aloitteleva puutarhuri ei ehkä myöskään tule ajatelleeksi että siihen kohtaan pihaa, johon lumi keväisin putoaa katolta, ei kannata istuttaa pensasta. Ylipäätään kirjan viesti on, että paikalliset olosuhteet kannattaa ottaa huomioon viljelyharrastusta aloittaessa eikä puutarhanhoitoa pidä ajatella suorituksena, jossa jatkuvasti kamppaillaan rikkaruohoja ja säitä vastaan - pikemminkin kyse on meditatiivisesta harrastuksesta. Mikäli kiiltäväsivuisia puutarhalehtiä lukiessa tulee riittämätön olo, Puutarhanhoito poropeukaloille on erinomaista vastalääkettä.

Tekijät nostavat kiinnostavasti esille myös ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomen kasvuoloihin. Toisin kuin usein väitetään, ilmaston lämpeneminen ei tuo Suomeen Keski-Euroopan kasvuolosuhteita, sillä valon määrä ei lisäänny yhtään, vaikka kylmät jaksot lyhenisivät.

Teos on varsin niukasti kuvitettu, joten sitä kannattaa lukea rinnakkain kasvikirjan kanssa, jotta itselle vieraiden kasvilajikkeiden ja villikasvien opettelu olisi helpompaa.

Kukka-Maria Ahokas