Sunnuntaina olin ajan kanssa katsomassa Luomuksen Kaisaniemen kokoelmia. Jo lehtiverhoaan karistaneessa puutarha-arboretumissa huomiotani herättivät kaksi punaruskeana loistanutta puuta. Niin löysin Kaisaniemen pihlajakentän laavapihlajat (Sorbus alnifolia 1976-33, 1977-29). Laavapihlajaa ei ensisilmäyksellä uskoisi pihlajaksi: lehdet eivät ole liuskaiset niin kuin tutuilla pihlajilla, vaan ehyet, sahalaitaiset. Laavapihlaja on kotoisin Kaukoidästä ja Japanista. Kaisaniemen punaruskein lehdin ja pienin punaisin marjoin koreilevat laavapihlajat on saatu 1970-luvulla kasvitieteellisten puutarhojen kansainvälisen siemenvaihdon kautta.

Kasvihuoneissa näkyy postitiivisesti syksyinen päivän pituuden lyhentyminen. Syyspäiväntasauksen aikaan, 23.9., päivä oli noin 12-tuntinen, eli päivän pituus oli optimaalinen kokoelman trooppisille kasveille. Sen jälkeen päivä on lyhentynyt, mutta lokakuu oli poikkeuksellisen aurinkoinen. Kasvit saivat enemmän valoa kuin normaalisti tähän aikaan syksystä, mikä näkyy kasvien hyvinvointina ja kasvuna.

Puutarhan intendenttinä 2010–2012 vaikuttaneen Maarten Christenhuszin matkoiltaan tuomia kasveja ilmestyy yhä uusia taimihuoneista kokoelmahuoneisiin. Etelä-Afrikka-huoneen Australia-nurkkauksessa kasvaa Maartenin 2011 Australiasta, New South Walesista, tuoma Gymnostachya anceps 2011-687. Ihmettelin ensin puolitoistametrisiä, tasasoukkia, jäykän pystyjä lehtiä. Sitten löysin liki kahden metrin korkeuteen yltävät kukintoversot! Lopullisesti hämmästyin, kun huomasin kukintoversojen kärkiosassa, välimatkojen päässä toisistaan, olevat pikkuiset puikelokukinnot! Latvimmaiset kukinnot ovat ohikukkineet, kuivat ja ruskeat, mutta alempana olevat ovat vihreitä ja nupulla.

Kasvi kuuluu kuin kuuluukin vehkakasvien heimoon. Kun katsoin sen tietoja Luomuksen Atlantis-tietokannasta, löysin Yaizan toukokuisen viestin: ”Gymnostachys anceps 2011-687 taitaa kukkia. Se kasvatti pitkät kukintovarret, joiden päässä on mielenkiintoisen näköiset kukinnot. Tekeeköhän kasvi vielä ne siniset hedelmätkin? Maarten oli hyvin innoissaan tästä kasvista, sitä ei löydy monesta kasvitieteellisestä!”

Palmusalissa kukkii ensi kerran toinen vehkakasvi, Maartenin 2011 Malesiasta tuoma vielä lajilleen määrittämätön alokasia (Alocasia indet. 2011-1373).

Parananjättilumpeen (Victoria cruziana 00YY-885) suurimpien lehtien läpimitta on enää noin 30 senttimetriä. Lummehuoneen rakkoköynnös (Carsiospermum halicacabum 1981-1206) on harvoin niin rehevä kuin tänä syksynä. Se kukkii, ja siinä on isoja, vihreitä hedelmiäkin.