Kaisaniemen yleisöpalvelussa työskentelevä legendaarinen Kauko-myymälänhoitaja täytti pyöreitä vuosia – kaikki kasvihuoneissa vierailevat varmasti tuntevat lämminsydämisen, leikkiä laskevan Kaukon! Kävin onnittelemassa ja samalla mittanauhan kanssa jadeliaania tutkailemassa.

Lummehuoneen jadeliaanissa (Strongylodon macrobotrys 2011-655) on tänä vuonna kaikkiaan 12 kukintoa. Neljä ensimmäistä on ohikukkimassa, mutta seuraavissa kukat jo avautuvat.

Kukintolapakon pituus on, lehtihangasta asti mitattuna, yli metrin. Toukokuun 5. päivä mittaamani kukinnon (128 kukkaa plus perineen varisseet) kukallisen osuuden pituus oli 82 senttimetriä. Kukkien pituudeksi olin arvioinut 10 senttimetriä, mutta ne ovat kahdeksansenttisiä.

Puuvartinen jadeliaani köynnöstelee vyyhtenä pitkin Lummehuoneen kattorakennetta, eikä köynnöksen pituutta pysty mittaamaan. Versojen kärjissä on kärhet, niiden avulla kasvi luonnossa hankkiutuu kasvillisuuden latvukseen, upeita jadenvihreinä hehkuvia kukintojaan roikuttamaan.

Luomuksen elävien kokoelmien kasveista yhä useampi on kerätty suoraan luonnosta. Kasvien arvokasta luonnonalkuperää pyritään vaalimaan. Kasveja nuorennetaan kasvullisesti pistokkaista tai (Oulun kasvitieteellisen puutarhan avustuksella) jopa silmulisäyksellä, jolloin uudet yksilöt ovat geneettisesti samanlaisia kuin emokasvinsa. Siemenistä monivuotisia kasveja lisätään vain poikkeustapauksessa. Suvullisesti siemenestä lisätty kasvi menettää luonnonkanta-statuksen. Se rekisteröidään uudella tunnuksella, ja se tietoihin tulee merkintä, että se on kokoelmassa luonnonkannasta suvullisesti lisätty.

Siksi en tunne kiinnostusta kokeilla jadeliaanin pölyttämistä ja siementen tuottamista.

Ja siksi toivon, että Kew’sta saamamme kasvi on geneettisesti sitä 1963 Filippiineiltä tuotua yksilöä eikä Kew’ssa siemenestä kasvatettua. :-)