Puutarhasta on korkein työmaa-aidoin suljettu kaksi rakennusaluetta: Keskipuutarhan uuteen systemaattiseen osastoon, evoluutiopuuhun, on kesäkuussa istutettu ensimmäiset 117 kasvilajia; ne edustavat 57:ää eri heimoa. Syksyllä istutukset jatkuvat.  Kasvimuseo-rakennuksen ympärille aletaan rakentaa jäkälä- ja sammalpuutarhaa ja kivikkopuutarhaa. Muu osa ulkopuutarhaa on yleisön maksutta ihailtavissa.

Puistossa ihastelen vanhojen puiden muhkeita runkoja. Vaan mikä on tuo valkoinen kukkarunsaus? Kahden monirunkoisen, korkean pensaan latvus on kukkien peitossa, enkä arvaa enkä tunnista kukkijaa. Vasta nimikilvestä näen, että kyseessä on kellokuusama (Kolkwitzia amabilis 1992-12). Kellokuusama on kotoisin keskisestä Kiinasta. Puutarhan kaksi suurta pensasta on kasvatettu luonnonalkuperää olevien pensaiden siemenistä; emokasvit oli tuotu Beijingistä siemeninä 1978.

Kaisaniemenrannan ja kasvihuoneiden välissä kukkivat kiinan- ja muut pionit suurikukkaisina ja sykähdyttävän kauniina.

Vajojen seinustalla loistoköynnösruusu ’Flammentanz’ 1963-8 ja neidonruusu ’Mme Plantier’ 1963-4 kasvavat yhtä suurina ja yhtä täydessä loistossa kuin vielä 1980-luvulla, vartettuina ollessaan. Vuonna 1992 puutarhan köynnösruusut muutettiin pistokaslisäyksellä oma- eli jalojuurisiksi, ja vasta nyt ne ovat – myös alueen peruskorjausten ansiosta? – täysin kotiutuneet vanhalle kasvupaikalleen.