On pääsiäismaanantain aamu, kello on 8. On tulossa kuuma päivä, lämpötila on jo 10,9 astetta. Yön alin oli noin 4 astetta ja eilisen ylin 16–17 astetta. Kasteinen nurmikko loistaa aamuauringossa hopeisena. Räkättirastaat pomppivat nurmikoilla touhukkaina. Yhdellä on heinätuppo nokassaan: pesänrakennus on meneillään. Ilma on täynnä linnunlaulua. Tunnistan peipon ja viherpeipon, talitiaisen, musta- ja räkättirastaan ja harakan. Lokkeja ja variksia lentää yli.

Lääkekasvimaan ja Euroopan osaston lehtonäsiä (Daphne mezereum 1997-739) on jokseenkin ohikukkinut ja nuoressa, vaaleanvihreässä lehdessä. Myös Euroopan osaston uusmaalaisen lehtonäsiän 1991-382 runsas kukinta on menossa ohi; vihreitä lehtiä on ruusukkeina versojen kärjessä. Vaikka ensimmäiset näsiät istutettiin Kumpulaan jo 1993 ja vaikka olen katsellut niitä alusta lähtien, vasta viime yönä havahduin tajuamaan, ettei näsiöissämme ole koskaan ollut hedelmiä! Siemenestä kasvatettuja pensaita on yhteensä parisen tusinaa, ja kasvin kukat ovat kaksineuvoiset ja selvästi hyönteispölytteiset. Onneksi on Jaakko Jalas ja Suuri kasvikirja! Keski-Euroopassa Anthophora-seinämehiläiset ja kevään ensi lämpimillä lentelevät perhoset saattavat olla näsiän pölyttäjiä. Kasvitieteellisessä puutarhassa kasvi kukkii niin varhain, ettei sopivia pölyttäjähyönteisiä ole vielä tarjolla. Perhosia en ole vielä nähnyt. Kimalaiskuningatar ei kelpaa pölyttäjäksi? Itsepölytyskin käynee päinsä, mutta meidän näsiämme vaikuttavat itsemarroilta. Ehkä on hyväkin näin: näsiän luumarjat ovat ihmiselle tappavan myrkyllisiä.

Lääkekasvimaalla hehkuu vaaleanpunaisena etelänruttojuuri (Petasites hybridus 1996-405). Siinäpä toinen, joka ei tee hedelmiä: tämä vanha rohdos- ja koristekasvi, viljelyjäänne ja -karkulainen, on kaksikotinen, ja meillä on vain hedekasveja. (Kumpulaan kasvi on tuotu Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta, missä sitä on kasvatettu ainakin 1970-luvulta.) Kasvi leviää suikertavan juurakkonsa avulla, ja lehdet ilmestyvät vasta kukinnon lakastuttua, niin kuin leskenlehdellä. Kasvaa lääkekasvimaalla leskenlehtikin (Tussilago farfara 2013-874). Sen kukinnot ovat vielä supussa yön jäljiltä. Euroopan osastossa kasvaa valkoruttojuuri (Petasites albus 1991-118). Se on saatu siemeninä Sveitsistä (Valais), 1500 metrin korkeudesta. Kasvi on sekin kaksikotinen ja leviää juurakon avulla. Kasvia on alun perin ollut 17 yksilöä. Montakohan yksilöä on jäljellä? Kaniverkkojen takia en pääse katsomaan, ovatko kaikki valkoiset kukinnot samaa sukupuolta. Näyttävät hedekukinnoilta. Lääkekasvimaalla tuoksuorvokki (Viola odorata 1980-1685) kukkii tumman violettina. Eeva Peltosen Veikkolan suolta aikanaan tuoma tupasvilla (Eriophorum vaginatum 2005-855) on jo ohikukkinut. Tupasvillan kaksineuvoiset kukat ovat vaatimattomina, tummina tähkäkukintoina. Useimmiten tupasvillan olemassaolon huomaa vasta, kun sen valkoiset villatupsut ovat kehittyneet eli kukkien kehäsukaset pidentyneet pitkiksi, valkoisiksi karvoiksi. Yllättäen löydän tupasvillan, tämän soiden varhaisimman kukkijan, myös Suomi-lohkon uudelta suolta. Sinne kasvi on saatu suoturpeiden mukana, ja siellä se iloisesti kukkii, ponnet siitepölystä keltaisina.

Rusakko ryömii puolimetrisen orapihlaja-aidan raosta, mutta minun on poistuttava lääkemaalta käytävää pitkin. Suomi-lohkon emiraidat (Salix caprea 2010-939) kukkivat. Euroopan osastossa, lammen rannassa, kukkii kaksi Kumpulan kartanoalueen vanhaa hederaitaa (S. caprea 1987-943, XX-95). Isot, keltaiset, pörröiset hedekukinnot sinistä taivasta vasten – niin kevättä, niin pääsiäistä.

Euroopan osastossa hehkuu keltaisena punamarjakanukka (Cornus mas 1996-437). Se kukkii ennen lehtien puhkeamista. Pikkuiset keltaiset kukat ovat tiheinä kukintoina, lyhytperäisinä sarjoina. Nyt tarvitaan mehiläisiä, jotta syksyllä saadaan punaisia, syötäviä luumarjoja!

Itäisen Pohjois-Amerikan osastossa, valkokuusen (Picea glauca 1986-211) katveessa, kukkii kanadanpuhvelinmarja (Shepherdia canadensis 1992-165). Harmi, että kaikki pensaat ovat hedeyksilöitä: ei saada marjoja. Myös toinen itäisen Pohjois-Amerikan kasvi, punavaahtera (Acer rubrum 1990-607), kukkii. Kukat puhkeavat ennen lehtiä. Punaiset, vaatimattomat kukat ovat sarjamaisina kukintoina. Punavaahtera on yksikotinen ja yksineuvoinen, eli samassa puussa pitäisi olla sekä hede- että emikukkia (ja myös kaksineuvoisia kukkia?).  Hedelmiä ei Kumpulan punavaahteroissa ole koskaan ollut, johtuuko se varhaiskevään pölyttäjien puutteesta? (Toisaalta olen ollut näkevinäni puissa vain sieviä, pitkäheteisiä hedekukkia.)

Joko tänään aukeavat Japanin osaston pajumagnolioiden (Magnolia salicifolia 1999-481, 1999-483) ensimmäiset kukat? Isoimpien puiden latva on täynnä nuppuja, joista näkyy pitkälti valkoista. Japaninlehtikuusi (Larix kaempferi 1992-314) kukkii runsaasti. Pulleita hedekukintoja, joita ensin luulin emikukinnoiksi, on oksilla vieri vieressä; siitepöly pöllyää. Emikukintoja on siellä täällä. Keskimmäisen lehtikuusen latvassa on kookas risupesä. Oravan? Harakka sitä nyt katsastaa.

Japanin-keruumatkan hienot tuliaiset, Euonymus macropterus -sorvarinpensaat (1993-649, 1993-672, 1993-733), näkyvät varhaiskevään lehdettömyydessä kiiltävän vihreinä: ne ovat ovelasti purkaneet pitkistä, punaisista silmuistaan kokonaisen versonkärjen yhdeksine valmiine lehtineen ja muutamine vielä nupussa olevine kukkaterttuineen. Toisessa Japanin-keruumatkan löydössä, herkän kauniissa Spiraea miyabei 1993-765 -pensasangervossa, on nuoret lehdet ja pienet nuput.

Kumpulan puutarha avautuu yleisölle runsaan viikon kuluttua. Vappupäivänä, 1.5., on puutarhassa Vappushokkelo ( http://vanha.luomus.fi/fi/uutinen/vappushokkelo-valtaa-kumpulan-puutarhan ); 2.5. on ensimmäinen ”normaali” yleisöpäivä (http://vanha.luomus.fi/fi/kumpula ). Tervetuloa