On lumeton, edellisyön sateiden jäljiltä märkä talvipäivä. Aurinko nousi 9.10 ja laskee 15.14. Päivä on kuuden tunnin ja neljän minuutin pituinen, mutta tällainen harmaapilvinen, hämärä päivä ei tunnu valkenevan lainkaan. Lämpötila on 2,0 °C. On lähes tyyntä, Sibeliuksen päivän Suomen lippu roikkuu salossa märkänä. Kostea, auringoton ilma tuntuu raa'an kalsealta. Kädet ovat nopeasti kohmeessa.

Nurmikentät ovat jäästä myhkyräiset. Käytävillä on vesilammikoita. Routainen maa ei pysty imemään vettä. Istutusalueilla kohvainen karikekerros pettää jalan alla. Lammista jää on sulanut, ja puro virtaa vuolaana. Koski kohisee.

Talvi yllätti marraskuun alussa. Marraskuun puolivälissä lumi suli ja paljasti maahan pudonneet ruskeat, lahoavat lehdet. Lauhojen, pimeiden päivien jälkeen oli kuun lopulla aurinkoa, pikku pakkasta ja lumenripettä.

Tähän aikaan vuodesta antaa arvoa nurmikoiden, ainavihantien lehtipensaiden ja varpujen sekä havukasvien suomalle vihreydelle. Nuori puutarha kasvaa, ja vuosi vuodelta Kumpulassa on enemmän talvivihreyttä.