Lintulaskijat eivät laske pelkästään lintuja: nisäkäs- ja puiden siemensatoseuranta on myös tärkeää!

Aleksi Lehikoinen

Linnustonseurannalla on Suomessa pitkät perinteet. Laskentoihin osallistuvat vapaaehtoiset eivät kerää pelkästään tietoja linnuista vaan laskentojen yhteydessä kerätään myös muita elinympäristöön liittyviä tietoja. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi laskentapaikan biotooppi, laskennan aikaiset sääolot, laskennan varrella olevien ruokintojen määrä, reitillä havaitut nisäkkäät tai puiden siemensato. Näiden tietojen perusteella pystytään paremmin ymmärtämään lintukannoissa tapahtuneita muutoksia, mutta tietoja voidaan käyttää myös muuhun ympäristönseurantaan ja tutkimukseen. Yksi tuoreimpia seurattavia tietoja on nisäkästietojen kerääminen talvilintulaskentojen yhteydessä talvesta 2014/2015 lähtien.

Suomessa nisäkäskantoja on aikaisemmin seurattu etenkin Luonnonvarakeskuksen koordinoimien riistakolmiolaskentojen avulla. Nämä laskennat keskittyvät kuitenkin enemmän metsäisille riistamaille ja esimerkiksi pellot, taajamat ja muut urbaanit alueet ovat huonosti edustettuina. Huomattava osa talvilintulaskennoista puolestaan kulkee ihmisasutuksen piirissä täydentäen riistakolmiolaskentoja. Esimerkiksi taajamien oravakannoista ja alueellisista vaihteluista on aikaisemmin ollut heikosti tietoa.

Oravat viihtyvät asutuksen liepeillä

Tuore talvilintulaskentojen orava-aineistoon perustuva tutkimus paljastaa alueellisten runsauserojen syitä. Mitä enemmän reitin varrella oli ihmisasutusta, ruokintoja tai kuusen käpyjä, sitä suurempi oli reitillä havaittujen oravien määrä. Oravatiheydet olivat suurimpia asutuksen äärellä kaupungissa ja maaseudulla verrattuna esimerkiksi metsäisiin alueisiin. Oravat välttelivät mm. avohakkuita ja taimikoita sekä rantapensaikkoja. Korkeat oravatiheydet ihmisasutuksen liepeillä liittynevät siihen, että näillä alueilla on ruokintojen turvin runsaasti ravintoa saatavilla. Avomaiden välttely ja kuusen siemensadon tärkeys korostavat, että metsien hakkuut voivat vaikuttaa negatiivisesti oravien runsauteen. Taajamissakin oravilla on omat huolensa. Mitä enemmän reitillä havaittiin kissoja, sitä vähemmin reitin varrella oli oravia. Vapaana liikkuvat kissat voivat siis vaikuttaa lintujen lisäksi oravien määriin. Tutkimus ei puolestaan löytänyt kanahaukkahavaintojen ja oravatiheyksien väliltä yhteyttä.

Vuorottelevat sato- ja katovuodet

Talvilintulaskennoissa kerättyjä siemensatotietoja on käytetty tuoreessa tutkimuksessa yhdessä Luonnonvarakeskuksen siemensatoseurantojen kanssa. Tulokset osoittavat, että pihlajan, kuusen sekä hies- ja rauduskoivun siemensato vaihtelee vuosittain samalla tavalla. Näiden lajien huippu- ja katovuodet osuvat normaalisti samaan aikaan. Tällä on vaikutusta myös linnuille, sillä huippuvuosina Pohjolaan jää talvehtimaan paljon siemen- ja marjansyöjiä, mutta katovuosina talvella on tavallista hiljaisempaa. Puiden siemensato on myös alueellisesti synkroniassa eli useiden satojen kilometrien päässä olevilla kohteilla satotilanne on samanlainen, vaikka samankaltaisuus väheneekin etäisyyden kasvaessa. Samankaltaisten satovuosien taustalla ovat niin säätekijät kuin puiden omat säätelytekijät. Hyvä satovuosi syntyy mm. edellisen kesän lämpimistä säistä. Puut panostavat suotuisien sääolojen antamien resurssien myötä seuraavan vuodet kukintaan tuottamalla paljon kukkasilmuja. Jos kukkasilmuja on vähän, sadosta tulee aina heikko, koska kukkia on vähän. Jos kukkasilmuja on paljon, ja pölytys onnistuu hyvin, on sato runsas. Hyvinä satovuosina puu puolestaan ei panosta seuraavan vuoden kukkasilmujen kasvattamiseen, vaan energiavarastot laitetaan kyseisen vuoden siementuotantoon: marjojen, käpyjen tai norkkojen kasvattamiseen. Tämän takia satovuotta seuraa tyypillisesti katovuosi, ja sato- sekä katovuodet usein vuorottelevat. Katovuoden jälkeen ei kuitenkaan aina seuraa satovuosi, vaan tämä riippuu mm. siitä miten lämmin katovuoden kesä on ollut.

Luomuksen seurannat ovat monipuolinen tapa osallistua elinympäristön jatkuvasti muuttuvan tilan seurantaan, ja lintulaskennoissakin on hyvä huomioida myös muita luonnon merkkejä.

Artikkelin kirjoittja Aleksi Lehikoinen toimii Luomuksella akatemiatutkijana ja hyödyntää tutkimuksissaan vapaaehtoisten laskijoiden keräämää aineistoa.

Tämä blogikirjoitus on osa Luomuksen seurantatiimin ja Lajitietokeskuksen Seurantauutiset 2018 ‑uutislehteä, joka julkaistaan kokonaisuudessaan myöhemmin keväällä.

Lisätietoja:
Luomuksen Linnustonseurannan verkkosivut

Gallego Zamorano, J., Hokkanen, T. & Lehikoinen, A. 2017: Climate driven synchrony in crop size of masting deciduous and conifer tree species. — Journal of Plant Ecology 70: 609–620.

Jokimäki, J., Selonen, V., Lehikoinen, A. & Kaisanlahti-Jokimäki, M.-L. 2017: The role of urban habitats in the abundance of red squirrels (Sciurus vulgaris, L.) in Finland. — Urban Forestry & Urban Greening 27: 100–108.