Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Luomuksessa työskentelee tutkijoiden lisäksi paljon muutakin henkilökuntaa. Esimerkiksi Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteellisissä puutarhoissa puutarhurit pitävät huolen siitä, että Luomuksen yleisökohteet pysyvät houkuttelevassa kunnossa ja hyvin hoidettuina. Käydään Kaisaniemen kasvihuoneilla kurkkaamassa minkälaista puutarhuri Merja Pulkkisen työ on!

 

Kasvihuoneilla riittää tehtävää

Palmusalin lattia on täynnä lehtiä ja tippuneita oksia. On maanantaiaamu ja kasvihuoneiden huolto- ja ylläpitotyöt ovat täydessä vauhdissa. Maanantaisin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet on suljettu yleisöltä, jotta puutarhan työntekijöillä olisi tilaa ja mahdollisuus harventaa kasvustoja, katkoa kasvihuoneiden kulkuväylien ylle kasvaneita oksia ja poistaa kuolleita lehtiä häiritsemättä yleisöä.

Kaisaniemen kasvihuoneiden sisällä voi joskus maanantaisin näyttää tältä, kun kasvihuoneet ovat suljettuina yleisöltä huoltotöiden vuoksi.

Eräs ylläpitopuuhien parissa paiskiva puutarhuri on Merja Pulkkinen, joka on työskennellyt Luomuksen kasvitieteellisissä puutarhoissa 27 vuotta. Alkuaikoinaan Merja työskenteli Kumpulan puutarhassa taimiston puolella, missä lisättiin ja kasvatettiin kokoelmien kasveja, mutta siirtyi myöhemmin työskentelemään Kaisaniemen kasvihuoneille, missä tehtävät eivät lopu kesken.

Puutarhurit pitävät pohdintatuokion siitä miten kattorakenteisiin ripustettavat korkeita kasveja tukevat vaijerit tulisi sijoittaa. Kuvassa puutarhuri Merja Pulkkinen vasemmalla.

Kasvien leikkaamiseen tarvitaan muun muassa tällaista sahaa ja monenlaisia saksia.

Korkeiden kasvien kanssa myös tikkaat ovat välillä välttämätön apuväline.

”Työtehtäväni ovat erittäin vaihtelevia ja monipuolisia! Suurin osa työstämme on erilaista kasvien ja kasvikokoelmien hoito- ja ylläpitotyötä, kuten leikkauksia, karsimista ja kastelua. Sen lisäksi torjumme kasveja syöviä hyönteisiä, lisäämme kasveja pistokkaista ja pölytämme kasveja, jotta saisimme siemeniä idätettäväksi ja jotta pystyisimme kasvattamaan lajin yksilömäärää kokoelmissamme Tarkastamme myös kasvien kyltit ja inventoimme kasvit säännöllisesti eli katsomme, että kaikki kasvit ovat hengissä. Ja sitten tietysti palvelemme asiakkaita, jos heillä on kysyttävää!”, kertoo Merja iloisesti, kun kysyn häneltä, minkälaisista askareista kasvihuonepuutarhurin päivä koostuu.

”Kiireisintä työaikaa on helmi-toukokuu, jolloin lisäämme siemenistä uusia kasveja ja vaihdamme ruukuissa kasvaville kasveille kasvualustoja”.

 

Puutarhurin ammatissa näkee työnsä tulokset

Lukion jälkeen puutarhuriksi opiskellut Merja innostui puutarhanhoidosta maalla kasvaessaan. Innostus kasvoi entisestään opiskelujen myötä, etenkin viljely- ja kasvatuspuolta kohtaan, sillä Merjan mielestä on erittäin kiinnostavaa selvittää miten tiettyjä kasvilajeja saadaan lisättyä ja miten kasvit saadaan viihtymään. Kaisaniemessä sitä hommaa riittääkin, sillä kasvihuoneilla on kasveja lähestulkoon maailman jokaisesta kolkasta. On tiedettävä minkälaisissa olosuhteissa kasvilaji viihtyy ja kotiseuduillaan elää.

Mikä puutarhurin töissä on Merjan mielestä parasta ja onko työssä ikäviä puolia?

”Työn vaihtelevuus on parasta. On myös ihanaa päästä kokeilemaan miten, vaikka jonkun kasvin pistokkaiden juurrutus onnistuu ja nähdä kuinka omin käsin idätetyt lootukset puhkeavat kukkaan! Mukavan lisänsä työhön tuovat myös työharjoittelijoiden ohjaukset ja puutarhatietouden eteenpäin välittäminen”, sanoo Merja jääden hetkeksi pohtimaan työn ikäviä puolia. Hän ei tahdo keksiä sellaisia. Jos jotain olisi pakko sanoa, Merja mainitsisi työn ajoittaisen fyysisen rasituksen.

”Välillä minusta tuntuu kuin olisin viidakossa töissä, kun saan puuhastella tiheiden bambu- ja palmukasvustojen seassa!”, lisää Merja hymyillen loppuun.

Merja näyttää miten kapmaanluumua (Carissa bispinosa) leikataan.

Kasveja pitää harventaa niin, että kulkuväylät jäävät mahdollisimman hyvin vapaiksi liikkumista varten, mutta samalla niin, että vanhat ja arvokkaat kokoelmakasvit säilyvät hyvinvoivina.

Puutarhurit pölyttävät omatoimisesti ja intendenttien avustuksella kasveja, jotta ne saataisiin tuottamaan hedelmiä kävijöiden katseltavaksi. Tässä puutarhurin pölyttämästä kaakaopavun kukasta on muodostunut kaunis, kypsyvä hedelmä.

Tässä Merja harventaa palmusalin kattoon yltäviä bambuja huoltotasanteelta käsin. Merja kertoo, että leikattuja bambunlehtiä viedään välillä Kaisaniemestä Korkeasaareen pikkupandoille syötäväksi!

Tämän kuvan kautta ei ole vaikea kuvitella, että välillä Merjasta tuntuu siltä, kuin hän työskentelisi viidakossa! (Kuvat: Jani Järvi).

Kirjoitus on osa Luomuslaisen matkassa -blogisarjaa, jossa tutustutaan Luomuslaisten arkeen. Luomuksessa työskentelee kymmeniä ihmisiä monennäköisissä työtehtävissä ja kirjoitusten kautta blogin lukijat pääsevät kurkistamaan millaista työskentely Luonnontieteellisessä keskusmuseossa on. Sarjan kahdessa viimeisessä osassa tutustutaan vielä kasvi- ja jäkälätieteen parissa työskenteleviin henkilöihin ja heidän työhönsä Luomukseen kuuluvassa Kasvimuseossa!