LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Ulmus

Ulmus on Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikön julkaisusarja, jossa epäsäännöllisin välein ilmestyy kasvitieteellisen puutarhan kokoelmaoppaita, opiskelumateriaalia, teemanäyttelyiden oheismateriaalia ja muita teemanumeroita. Sarja on nimetty Kaisaniemen kokoelmissa vuoteen 1988 kasvaneen, Suomen suurimpiin kuuluneen kynäjalavan (Ulmus laevis Pallas) mukaan.Sarjan tunnuspiirros: Marja Koistinen.


Ulmus 17. Kasvitieteellisen puutarhan ystävät ry. – ensimmäiset kymmenen
vuotta

Pertti Uotila 2018: Kasvitieteellisen puutarhan ystävät ry. – ensimmäiset kymmenen vuotta. — Ulmus 17: 1–28. ISSN 0782-3851, ISBN 978-951-51-4827-8 (nid.), ISBN  978-951-51-4828-5 (PDF)

Kasvitieteellisen puutarhan ystävien juhliessa toimintansa kymmenvuotista taivalta katsottiin aiheelliseksi koota tähänastisen toiminnan vaiheet ja saavutukset historiikiksi. Taival on vielä lyhyt, mutta yhdistys on vakiinnuttanut toimintamuotonsa ja tukenut kasvitieteellisen puutarhan toimintaa monin tavoin. Puutarhan toiminnan monipuolistuessa ja toimintaympäristön haasteiden kasvaessa ystävien merkitys korostuu ja yhdistyksen toiminta laajenee. Seuraava kymmenvuotiskatsaus onkin varmasti jo huomattavasti tätä katsausta laajempi.

  • 28 sivua, koko B5 (176 x 250 mm), pehmeäkantinen.
  • Hinta 10 €, myynnissä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneilla (Kaisaniemenranta 2). Puh. 02941 24455. Avoinna ti–su. Kaisaniemen kasvihuoneiden aukioloajat. 

Tarjolla myös vapaasti ladattavana sähköisenä versiona (pdf):


Ulmus 16. Sammalten etäsuojeluopas

Sanna Laaka-Lindberg, Jaanika Edesi, Anna Liisa Ruotsalainen & Marko Hyvärinen 2018: Sammalten etäsuojeluopas. — Ulmus 16: 1–26. ISSN 0782-3851, ISBN 978-951-51-4155-2 (nid.), ISBN  978-951-51-4156-9 (PDF)

Tämä on todennäköisesti ensimmäinen uhanalaisten sammalten ex situ -suojelumenetelmien opas maailmassa. Ex situ -suojelun, tai suomalaisittain etäsuojelun, piiriin kuuluvat menetelmät, joiden avulla uhanalaisia lajeja pyritään suojelemaan muualla kuin niiden alkuperäisissä ympäristöissä. Lajien suojeleminen luonnossa, eli in situ -suojelu, on ensisijainen suojelun muoto, koska samalla voidaan suojella arvokkaita elinympäristöjä ja niiden geneettistä ja toiminnallista monimuotoisuutta.

Etäsuojelu tukee in situ -suojelua ja varmistaa geneettisen monimuotoisuuden säilymisen esimerkiksi habitaatin äkillisen tuhoutumisen varalta. Se myös muodostaa reservin uhanalaisten lajien palauttamiselle ja osaltaan torjuu ilmastonmuutoksen aiheuttamaa uhkaa lajistollemme.

Opas on tarkoitettu luonnonsuojelun ammattilaisille, kasvitieteellisten puutarhojen henkilökunnalle sekä tutkijoille. Painettua kappaletta voi tiedustella Kasvitieteen yksiköstä: sanna.laaka-lindberg(at)helsinki.fi

  • 26 sivua, koko B5 (176 x 250 mm), pehmeäkantinen

Tarjolla vapaasti ladattavana sähköisenä versiona (pdf):


Sivun vastuuhenkilö: 
Leena Helynranta
28.12.2018