LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Asuuko vintilläsi lepakoita? Osallistu tieteellisen tutkimuksen tekemiseen ja talleta papanapankkiin!

10.4.2019
Kati Suominen ja Comms-Viikki

Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji. Kuva: Anna Blomberg

Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon johtama tutkimusryhmä tutkii lepakoiden ruokavaliota ja lisääntymiskäyttäytymistä. Tutkijat pyytävät yleisön apua näytteiden keräämisessä ja yhdyskuntien etsinnässä.

Näytteiden kartuttamiseen voi osallistua kuka tahansa, jolla on pääsy lepakoiden kesäyhdyskuntaan. Kansalaiskeräys toimii pääpiirteissään näin: keräyspaperit viedään lepakoiden lepopaikan alapuolelle, ja paperille pudonneet papanat kerätään säännöllisin väliajoin koeputkeen. Keräysvaiheessa on erityisen tärkeää, että lepakoita ei turhaan häiritä tutkimuksen aikana. Kaikki kerätty materiaali lähetetään tutkimuskauden lopussa Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, joka koordinoi papanapankkia. Tutkimus kestää toukokuulta elokuulle, ja mukaan voi ilmoittautua toukokuun puoleen väliin saakka. Tutkimusta rahoittaa Koneen säätiö.

Tutkimuksessa seurataan myös videokameroiden avulla lepakoiden elämää lisääntymisyhdyskunnissa, ja tutkijat etsivät myös paikkoja, joihin näitä videokameroita voisi asentaa. Jos sinulla on tiedossa lepakoiden lisääntymisyhdyskunta, jonne haluaisit kameraseurannan, lähetä yhteystietosi oheisen linkin kautta, niin sinuun otetaan yhteyttä.

Lepakoiden papanoita. Kuva: Niclas Fritzén

Tutkimuksen kohteena ilmastonmuutoksen vaikutus lepakoiden lisääntymiseen

Ilmastonmuutos muuttaa eliöiden elinympäristöjä, ja vaikuttaa myös niiden esiintymiseen ja levinneisyyteen, sekä lajien välisiin suhteisiin. Suomi on erinomainen maa tutkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia lajistoon, sillä se on etelä-pohjoissuunnassa pitkä, ja lajiston on täytynyt sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Lepakot lisääntyvät hitaasti ja pitkäikäisiä, ja siksi erinomaisia mallilajeja ilmastonmuutostutkimuksessa. Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä, ja siksi täysin riippuvaisia hyönteisten esiintymisestä. Tavallisesti lajit, joilla on lyhyt elinkierto, pystyvät sopeutumaan elinympäristön muutoksiin nopeammin kuin lajit, joilla sukupolvenvälit ovat pidempiä. Tutkimuksessa selvitetään molekyylimenetelmin, mitä ravintoa lepakot käyttävät, ja miten ravintohuippu ajoittuu lepakoiden lisääntymiskauden kanssa. Tarkoitus on saada kerättyä papanoita kaikkialta maastamme, jotta ruokavalion erot eri alueilla ja eri lajeilla saadaan tutkimuksessa esiin.

Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) on ainoa koko maassamme tavattava lepakkolaji. Se lisääntyy hitaasti, sillä naaraat synnyttävät vain yhden poikasen kerran vuodessa. Naaraat kokoontuvat lisääntymisyhdyskuntiin synnyttämään ja imettämään poikasiaan, ja nämä yhdyskunnat hajoavat poikasten tultua lentokykyisiksi. Haluamme tutkia, miten kevään ja alkukesän lämpötila ja sääolosuhteet vaikuttavat lepakonpoikasten syntymäajankohtaan etelä-pohjoisakselilla, kertoo väitöskirjatutkija Kati Suominen Luomuksesta.

Lue lisää tutkimuksesta ja ilmoittaudu mukaan: blogs.helsinki.fi/batscience/papanapankki

Lisätietoja: Kati Suominen, kati.suominen@helsinki.fi, puhelin 044 337 4010

Avainsanat: 

UutisetTutkimusLajitietoSuomen luontoLuonnon seurantaEläintiede