Eurooppalaisten vesilintujen vuosittaiset talvehtimisalueet riippuvat talven ankaruudesta
Uusi tutkimus osoittaa, että vesilintujen talvialueet siirtyvät leutoina talvina kohti koillista, kun taas kylmäpurkaukset työntävät lintuja lounaaseen. Telkkä ja muut sukeltajasorsat ovat siirtyneet noin viisi kilometriä vuodessa – mikä on kolme kertaa suomalaisia maalintuja nopeammin.
Tuore 21 maan yhteistyötutkimus paljastaa, että vesilinnut reagoivat nopeasti talvi-ilmaston vuosittaiseen vaihteluun, mikä voi johtaa talvehtimisalueiden siirtymiseen. Tutkimuksen tärkein tulos on, että lajien välillä on suuria eroja.
– Voimakkaimmin talvi-ilmaston vaihteluun reagoivat syvässä vedessä talvehtivat sukeltajasorsat ja rantavesissä talvehtivat vesilinnut, kuten sinisorsa tai tavi kertoo tutkija Diego Pavón-Jordán Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Luomuksesta.
Vähiten puolestaan reagoivat maatalousympäristössä talvehtivat vesilinnut kuten hanhet, täsmentää Pavón-Jordán.
Tutkimuksessa selvitettiin myös vesilintulajien talvehtimisalueiden pitkäaikaisia muutoksia. Myös pitkällä aikavälillä nopein muutos oli syvässä vedessä talvehtivilla sukeltajasorsilla, kuten telkällä, tukkasotkalla, isokoskelolla ja uivelolla, joiden talvehtimisalueet ovat siirtyneet 1990-luvulta lähtien järjestelmällisesti kohti koillista noin viiden kilometrin vuosivauhtia. Vähäisin muutos oli hanhilla, joiden tärkeimmät talvialueet sijaitsevat edelleen Länsi-Euroopan pelloilla.
Muuttuva ilmasto häätää tutuilta talvehtimisalueilta
– Lokakuussa julkaistun kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin perusteella talvet muuttuvat Euroopassa yhä leudommiksi, mikä tulee vaikuttamaan voimakkaasti vesilintujen talvirunsauksiin, tiivistää akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luomuksesta.
– Pohjois-Euroopassa useiden lajien määrät runsastunevat nopeasti, kun taas Etelä- ja Länsi-Euroopassa määrät vähenevät, tarkentaa Lehikoinen.
IPCC:n raportti ennustaa myös entistä äärevämpiä talvi-ilmaston vaihteluita: erittäin leutoja talvia, mutta paukkupakkasetkaan eivät katoa kokonaan. Äärisäät voivat lisätä vesilintujen painetta talvehtia peräkkäisinä vuosina eri alueilla, kun ilmasto työntää lintuja vuoroin kohti koillista ja lounasta.
Muutokset talvehtimisalueissa voivat hankaloittaa sekä vesilintukantojen seurantaa että suojelua. Tärkeitä talvehtimisalueita voi leudontuvien talvien ansiosta muodostua kohteisiin, jotka eivät ole vuosittaisten laskentojen tai suojelun piirissä.
Tutkimus perustuu kymmenien tuhansien vapaaehtoisten vuosittain tekemiin keskitalven vesilintulaskentoihin, joita kansainvälisesti koordinoi Wetlands International. Suomessa aineistona hyödynnettiin Luomuksen ja BirdLife Suomen koordinoimia talvilintulaskentoja. Tutkimuksen tulokset on julkaistu kansainvälisessä arvostetussa Diversity and Distribution -tiedesarjassa.
Linkki alkuperäisjulkaisuun: Habitat‐ and species‐mediated short‐ and long‐term distributional changes in waterbird abundance linked to variation in European winter weather
Lisätietoja
Post-doc tutkija Diego Pavón-Jordán, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Helsingin yliopisto, 0445061210, diego.pavon-jordan@helsinki.fi (englanniksi)
Akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Helsingin yliopisto, 0451375732, aleksi.lehikoinen@helsinki.fi
TiedeuutisetTiedoteLajitietoSuomen luontoLuonnon seurantaEläintiede