Sanna Mäkeläinen

Liito-orava on monien tuntema, tunteita herättävä ja usein uutisissakin esiintyvä varttuneiden metsien asukki. Tiesitkö, että liito-oravan kannankehitystä Suomessa seurataan lähes vuosittain? Valtakunnallisen seurannan avulla tuotetaan tietoa esimerkiksi uhanalaisuusarviointia ja lajinsuojelua varten.

Jo yli 10 vuoden seuranta-aineisto

Liito-oravia on Suomessa seurattu samalla menetelmällä vuodesta 2003 lähtien. Alun perin eri puolille Suomea arvottiin yli 10 000 9 hehtaarin seurantaruutua, joilta kaikilta etsittiin merkkejä liito-oravasta vuosien 2003–2005 aikana. Sittemmin jatkuvaan seurantaan on valikoitunut mukaan noin 1000 ruudun potti, jotka jakautuvat 13 eri tutkimusalueelle ja kattavat liito-oravan levinneisyysalueen maan eteläosasta aina Kainuun rajoille asti. Kevät 2018 on liito-oravaseurannan 12. kartoitusvuosi.

Miten, missä ja milloin?

Liito-oravaseurannan toteuttamista rahoittaa Ympäristöministeriö ja sitä koordinoidaan Luomuksessa. Paras kartoitusaika on alkukeväästä alkukesään asti, jolloin palkatut kartoittajat etsivät kellertäviä papanoita haapojen ja järeämpien kuusien juurilta. Koska samoja tutkimusruutuja ja -alueita on käyty kartoittajien toimesta läpi jopa vuosittain, lähialueen asukkaat osaavat jo arvella, kenen auto nököttää toukokuun alkupäivinä metsätien varressa. Papanoiden bongaaminen on tarkkaa työtä ja paljon järeitä kuusia ja haapoja sisältävien ruutujen läpikäymiseen kuluu helposti yhdelle ruudulle varattu puolitoistatuntinen. Seurantaruudun kartoittaminen lopetetaan heti, kun ensimmäinenkin papana löytyy, jolloin on aika siirtyä seuraavalle lähimpänä olevalle ruudulle.

Mahdollinen sateenvarjolaji

Vuonna 2017 seurannan ohessa kerättiin ensimmäistä kertaa tietoa myös vanhan metsän jäkälälajien esiintymisestä seurantaruuduilla. Vanhalle metsälle tyypillisiä jäkälälajeja löytyi kartoituksessa yllättävän hyvin ja niistä yleisin oli nukkamunuaisjäkälä (Nephroma resupinatum). Lisää tietoa eri alueilta kuitenkin kaivataan, kun tarkoitus on selvittää voisiko liito-oravan avulla suojella myös näiden jäkälien elinympäristöjä.

Tietoa lajinsuojelun ja tutkimuksen tueksi

Kartoituksen avulla pystytään arvioimaan miten liito-oravien tilanne vuosittain vaihtelee eri tutkimusalueilla. Tulosten perusteella ei kuitenkaan voida muodostaa tarkkaa arviota kannan koosta. Jo yli kolmasosa jatkuvassa seurannassa olleiden ruutujen metsistä on käsitelty esimerkiksi päätehakkuilla, jolloin niistä on tullut liito-oravalle sopimattomia ja osa ruuduista sisältää enää vain pienen alan sopivaa metsää.

Seurannan tuottaman indeksin suuntaa ja muutoksen suuruutta käytetään lajin uhanalaisuustarkastelussa. Edellisessä luokituksessa vuonna 2015 liito-orava säväytti siirtymällä vaarantuneesta silmälläpidettäväksi lajiksi. Seuraava uhanalaisuusarviointi on parhaillaan käynnissä.

Liito-oravaseurannan aineistoa on jo tähän mennessä käytetty useammassa tieteellisessä tutkimuksessa. Kun liito-oravan esiintymistietoa yhdistetään esimerkiksi metsävara-aineistoihin, saadaan tietoa lajille parhaiten sopivista elinympäristöistä ja voidaan tutkia millaista metsää liito-orava tarvitsee esiintyäkseen tietyllä alueella. Liito-oravakartoittajat jalkautuvat maastoon keräämään lisää aineistoa myös tulevana keväänä.

Sanna Mäkeläinen on työskennellyt liito-oravaseurannan koordinaattorina vuonna 2017 ja tehnyt väitöskirjansa liito-oravan maisemankäytöstä ja esiintymisestä ihmisen muokkaamissa metsissä.

Tämä uutinen on osa Luomuksen seurantatiimin ja Lajitietokeskuksen Seurantauutiset 2018 ‑uutislehteä, joka julkaistaan kokonaisuudessaan myöhemmin keväällä.

UutisetTutkimusSeurannatTiedoteEläintiede