Ympäristöä koskevat uutiset ovat yleensä synkkiä. Otsikoihin nousevat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen. Toivottomuuden ilmapiiri ei oikein innosta ryhtymään toimiin ympäristön puolesta.

Tutkijat Johanna Eklund ja Álvaro Fernández-Llamazares haluavat osoittaa, että toivoa edelleen on. Ympäristöä on erilaisin keinoin pystytty suojelemaan onnistuneesti, ja uusia tapoja kehitellään koko ajan.

Molemmat nuoret tutkijat vastaavat kansainvälisen #EarthOptimism-liikkeen 19.–23. huhtikuuta järjestettävistä Suomen tapahtumista. Yhtenä kannustimena on ollut se, että luonnonsuojelussa on menestystarinoita, jotka eivät vieläkään saa ansaitsemaansa julkisuutta. Ne jäävät synkkien ja masentavien ympäristöuutisten jalkoihin.

– On helppoa menettää toivonsa ympäristöön liittyvien haasteiden edessä. Nyt on kuitenkin aika ryhtyä ratkaisemaan ongelmia ja varmistaa, että asiat ovat tulevaisuudessa paremmin. Tähän tarvitaan motivaatiota, jonka syntyminen puolestaan edellyttää tunnetta vaikutusmahdollisuuksista. Siksi luonnonsuojelun menestystarinoita korostavaa liikettä tarvitaan erittäin paljon. Ei ole tarkoitus sivuuttaa kaikkia huonoja uutisia, eikä missään nimessä kieltäytyä näkemästä tosiasioita. Haluamme varmistaa, että tietoisuus toimivista keinoista saavuttaa ihmiset, Johanna Eklund toteaa.

Suo­je­lua­lu­eet ja ruo­hon­juu­ri­ta­son toi­men­pi­teet te­hoa­vat

Johanna Eklund keskittyy omissa tutkimuksissaan siihen, kuinka hyvin suojelualueet pystyvät säilyttämään monimuotoisuuttaan ja merkittävyyttään.

– Olen erityisen kiinnostunut  siitä, kuinka suojelualueet toimivat esimerkiksi maissa, joissa on paljon köyhyyttä ja joiden poliittiset olot ovat epävakaat. Väitöskirjani tulokset ovat esimerkki siitä, että optimismiin on syytä: osoitimme, että vaikka yhdellä luonnon monimuotoisuuden ydinalueella, Madagaskarin saarella, metsää hakataan paljon, suojelualueiden verkosto pystyy hillitsemään laitonta hakkuuta suojelualueiden sisällä. Tällä hetkellä tutkin samaa asiaa isommassa mittakaavassa eli eri valtioiden välillä.

Álvaro Fernández-Llamazares puolestaan on toiminut alkuperäiskansojen parissa. Hän on tutustunut kymmeniin innostaviin, käytännössä hyvin toimiviin ruohonjuuritason luonnonsuojelualoitteisiin.

– Työssäni yritän kyseenalaistaa ympäristönsuojelussa nykyisin käytetyt keinot tropiikissa ja auttaa rakentamaan uusia tapoja, jotka sopivat paremmin alkuperäiskansojen oikeuksiin, kulttuureihin ja elinkeinoihin. Osana väitöskirjaani vietin puolitoista vuotta Boliviassa Amazonin sademetsässä metsästäjä-keräilijöihin kuuluvan Tsimané-heimon parissa. Tuo aika muutti elämäni ja auttoi minua syventämään tietouttani muunlaisista maailmankuvista.

#EarthOptimism-tapahtumia järjestetään Suomen lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa, Venezuelassa, Panamassa ja Hong Kongissa. Kaikkia näitä koordinoi yhdysvaltalainen Smithsonian-instituutti.