Helsingin yliopisto, Luomus

Lajien elinympäristöjen suojelu on merkittävin tapa estää sukupuuttoja. Uusi kansainvälinen tutkimus ehdottaa tehokkaampia tapoja suojelua tarvitsevien alueiden tunnistamiseen.

Tutkijat ovat kehittäneet uuden lähestymistavan lajien sukupuuttoja estävän suojelutyön tueksi. Muun muassa Helsingin ja Sapienzan yliopistojen, The Nature Conservancy -järjestön ja IIASA-instituutin yhteistyönä toteutettu tutkimus on tunnistanut maailman uhanlaisten maanisäkäslajien säilymisen kannalta kriittiset alueet, joille suojeluponnistuksia tulisi kohdistaa.

Lajien elinympäristöjen suojelu on merkittävin tapa estää sukupuuttoja

Suojeltavien alueiden valinnassa on perinteisesti korostettu muun muassa alueiden lajirikkautta, mutta tutkijoiden mukaan suojelua tulisi kohdistaa erityisesti alueille, joiden merkitys lajin säilymiselle on tärkeä ja joihin kohdistuu maankäytön uhkia. Näin luontokatoa voidaan torjua tehokkaammin vähäisillä suojeluresursseilla.

– Lajin sukupuutto etenee paikallisten populaatioiden katoamisten kautta, kunnes jäljellä on vain yksi kutistuva populaatio, sanoo tutkimusta johtanut Nicholas Wolff The Nature Conservancy -järjestöstä, joka on yksi maailman suurimmista luonnonsuojelujärjestöistä.

– Suojelun suunnittelussa ja kohdistamisessa tulisi huomioida eri populaatiot ja näihin paikallisesti vaikuttavat tekijät, Wolff jatkaa.

Tutkijoiden kehittämässä uudessa lähestymistavassa suojelua kohdistetaan niin, että mahdollisimman monella lajin populaatiolla olisi riittävästi elintilaa selviytyä ihmisen maankäytön asettamista paineista. Tätä varten suojelussa huomioitiin muun muassa populaatioiden kasvunopeus ja elinvoimaisuuteen tarvittava elinympäristön pinta-ala. Lisäksi tutkimuksessa huomioitiin nykyinen ja tuleva maankäyttö, jotta suojelua ei kohdistuisi alueille, jotka todennäköisesti säilyvät luonnontilaisina. Maailmanlaajuisesti uhanalaisista maanisäkkäistä mukana oli myös suomalaisille tuttu metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus).

–  Tietääksemme tämä on ensimmäinen tutkimus, missä suojelua on tällä laajuudella ja tarkkuudella pyritty kohdistamaan niin, että alueet paitsi kattavat kaikki nisäkäslajit, mutta myös turvaavat niiden pitkän ajan selviytymisen, sanoo yliopistotutkija Heini Kujala Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Suojelun kannalta tärkeimpien alueiden tunnistaminen tehtiin Luonnontieteellisen keskusmuseon ja The Nature Conservancy -järjestön yhteistyönä, hyödyntäen Helsingin yliopistolla kehitettyä Zonation-ohjelmaa.

Tutkimus, joka julkaistiin arvostetussa One Earth -sarjassa, tunnisti alueita Australiasta, Brasiliasta, Kiinasta, Indonesiasta, Madagaskarilta, Meksikosta ja Papua Uudesta Guineasta, jotka muodostavat puolet uhanalaisten nisäkkäiden selviytymisen kannalta tärkeistä alueista. Suojelutyötä riittää, sillä nyt tunnistetuista alueista 92 prosenttia on edelleen suojelematta.

Tutkimukseen osallistui tutkijoita seuraavista organisaatioista: The Nature Conservancy, IIASA, University of Helsinki, CNR-IRET, Radboud University, Zoological Society of London (ZSL), University College London, University of Melbourne, Sapienza University of Rome ja University of Queensland.

Alkuperäinen julkaisu

• Wolff, N., Visconti, P., Kujala, H., Santini, L., Hilbers, J., Possingham, H., Oakleaf, J., Kennedy, C., Kiesecker, J., Fargione, J., & Game, E. (2023). Prioritizing global land protection for population persistence can double the efficiency of habitat protection for reducing mammal extinction risk. One Earth.

Heini Kujala
yliopistotutkija
BIODIVERSITEETTI-INFORMATIIKAN YKSIKKÖ
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
heini.kujala@helsinki.fi
0294128829

TutkimusTiedeuutisetTiedoteLajitieto