LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Muuttuva ilmasto ja vesistöjen rehevöityminen säätelevät vesilintukantoja

30.3.2017
Aleksi Lehikoinen

Haapana on taantunut voimakkaasti erityisesti kosteikoilla (c Aleksi Lehikoinen)

Tutkimuksessa tarkasteltiin 17 Suomessa pesivän ja Euroopassa talvehtivan vesilinnun kannankehitystä 30 vuoden ajanjaksolla. Tulokset osoittavat, että leutojen talvien jälkeen vesilintukannat runsastuivat etenkin runsasravinteisissa vesistöissä, mutta edellisen kesän lämpöoloilla ei ollut vaikutusta vesilintujen runsauteen.

– Tulokset viittaavat siihen, että ilmastonmuutos saattaisi lyhyellä tähtäimellä suosia vesilintuja, sillä leudompien talvien myötä niiden talvikuolleisuus pienenee, kertoo tutkija Diego Pavón-Jordán Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Re­he­vöi­ty­mi­nen ku­mo­aa läm­pe­ne­mi­sen hyö­dyn

Vesilintuja esiintyi runsaammin rehevillä kuin niukkaravinteisilla kosteikoilla. Niukkaravinteisiin kosteikkoihin verrattuna lintumäärät kuitenkin pienenivät nopeammin sellaisilla runsasravinteisilla kosteikoilla, jotka olivat urbaanien alueiden ja maatalousympäristöjen läheisyydessä.

Vesilintukantojen nopea väheneminen näissä voimakkaan ihmisvaikutuksen piirissä olevissa kosteikoissa viittaa siihen, että pesimäalueiden rehevöityminen ihmistoiminnan myötä vaikuttaa kielteisesti kannankehitykseen.

– Rehevöityminen heikentää elinaluetta niin voimakkaasti, että se ylittää lämpimämpien talvien sorsille tuoman hyödyn, summaa akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luomuksesta.

Pitkällä tähtäimellä ilmastonmuutos voi myös lisätä rehevöitymistä, koska se voimistaa ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.

Poh­jo­las­sa käyn­nis­sä no­pea muu­tos

Ihmistoiminnan myötä heikkenevä elinympäristöjen laatu ja ilmastonmuutos ovat vakavia uhkia luonnon monimuotoisuudelle. Boreaalisella vyöhykkeellä ja arktisilla alueilla on käynnissä nopea ympäristön muutos, joka todennäköisesti tulee aiheuttamaan huomattavia muutoksia eliöyhteisöissä.

Kosteikkojen hoitotoimet ja ravinnekuormituksen vähentäminen ovat tärkeässä roolissa vesilintukantojen elvyttämiseksi.

Nyt julkaistu tutkimus alleviivaa kokonaisvaltaisen tarkastelun merkitystä: jotta uhkatekijät kyettäisiin luotettavasti paikallistamaan, on seurattava tilannetta sekä yksittäisillä pesimäjärvillä että lajien talvehtimisalueilla.

Pesimäkosteikkojen huhti- ja toukokuiset linnustolaskennat tarjoavat myös harrastajille tärkeän tavan osallistua elinympäristömuutoksen seurantaan. Aineistona tutkimuksessa käytettiin Luomuksen yhteistyössä BirdLifen kanssa koordinoimia vesilintulaskentoja vuosilta 1986–2015.

Lisätietoja:

Tutkija Diego Pavón-Jordán
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
Helsingin yliopisto
diego.pavon-jordan@helsinki.fi, (englanniksi)

Akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
Helsingin yliopisto
045-1375732 (suomeksi, englanniksi)

Avainsanat: 

SeurannatTiedoteLuonnontieteellinen museoLuonnon seuranta