Valitettavasti suojelualueet eivät pysty yksinään ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta, joten uusia keinoja etsitään aktiivisesti. Tuoreena trendinä on vapaaehtoinen suojelutyö, josta ei saa korvausta.

Vapaaehtoisuus on jo kova sana luonnonsuojelumarkkinoilla. Esimerkiksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO perustuu metsänomistajien vapaaehtoisiin suojelutoimiin. Valtio maksaa ohjelman mukaisesta suojelusta metsänomistajille korvausta.

Tällaisten ohjelmien ylläpito käy valtion kukkarolle kalliiksi – siksi rinnalle etsitään uusia menetelmiä.

Va­paa­eh­toi­suus on valt­tia

Aidosti vapaaehtoiset – ilman taloudellista korvausta – toteutettavat suojelutoimenpiteet riippuvat usein kansalaisten valveutuneisuudesta ja yhteiskunnan asenneilmastosta. Vapaaehtoiseen toimintaan voidaan kuitenkin rohkaista (engl. ”nudge”). Tämä toimii usein jopa paremmin kuin tiukka ohjaus lakiteitse.

Tuoreessa tutkimuksessa tutkija Andrea Santangeli Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta kuvaa kollegoineen vapaaehtoisen, ilman taloudellista intressiä tapahtuvan näkökulman luonnonsuojeluun. Näkökulma jää usein tieteellisissä julkaisuissa pimentoon, eivätkä päättäjät monesti osaa hyödyntää tätä vaihtoehtoa.

Roh­kai­sul­la toi­min­taa

Pohjois-Karjalassa toteutettiin metsänomistajien, luonnonsuojelubiologien ja paikallisten organisaatioiden yhteistyönä petolintujen pesien suojeluun tähtäävä hanke. Metsänomistajille esiteltiin heidän mailtaan löytyvät haukkojen pesät ja kerrottiin niiden todennäköisesti tuhoutuvan hakkuiden yhteydessä. Tämän jälkeen lähes kaikki omistajat lähtivät vapaaehtoisesti ja ilman taloudellista intressiä hankkeeseen mukaan.

– Tieto siitä, että toinen metsätilallinen on suojellut petolintuja menestyksekkäästi, saattaa jatkossa rohkaista muita toimimaan samoin, tutkija Andrea Santangeli sanoo.

Ole­tusar­vo suo­je­lee

Toisaalta myös oletusarvot (default) toimivat oivana esimerkkinä rohkaisusta, joissa sekä valinnanvapaus että ohjausvaikutus säilyvät. Jos vaihtoehtojen joukosta löytyy oletusarvo, niin se tulee valituksi useammin kuin muut – käyttäjän ei tarvitse aktiivisesti valintapäätöstä.

Tunnetuin esimerkki tästä lienee elinten luovutus. Vain harva kieltäytyy, jos lainsäädännön oletusarvona on, että elimet voidaan luovuttaa. Sen sijaan niissä valtioissa, joissa täytyy itse aktiivisesti tehdä luovutuspäätös, päätöksen on tehnyt vain pieni osa väestöstä.

Monesti helpoiten hankittava toimii samaan tapaan. Esimerkiksi helpoimmin saatavilla olevat kalastusvälineet voisivat olla sellaisia, jotka myös vähentävät sivusaaliiksi jääviä merilintuja.

Jär­jes­tä pönt­tö­tal­koot

Tutkijat havaitsivat, että ihmiset saatiin helpoiten mukaan sellaisiin suojelutoimenpiteisiin, jotka ovat toteutettavissa yksinkertaisesti – kuten pellonreunoihin jätettävät suojavyöhykkeet – ja joihin ei tarvita erillistä osaamista tai isoa taloudellista panostusta. Yksinkertaisimmillaan vapaaehtoista suojelua voi harrastaa järjestämällä vaikkapa pönttötalkoot.

– Kannustamme voimakkaasti ottamaan ilman taloudellista korvausta tapahtuvat, vapaaehtoisuuteen perustuvat luonnonsuojelutoimenpiteet jatkossa paremmin huomioon.

• Uutinen aiheesta Euroopan komission sivuilla: Nudging may be better than shoving: voluntary non-monetary approaches to conservation
• Ylen Miljoona linnunpönttöä -kampanja