– Voihan laji saapua maahamme jopa Ruotsin kautta, kertoo petoeläinten evoluutiohistoriaa tutkiva dosentti Suvi Viranta-Kovanen Helsingin yliopistosta.

Kultasakaali on hieman kettua suurempi sutta muistuttava koiraeläin, joka kolkuttelee jo Suomen rajoja. Virossa on jo lisääntyvä sakaalikanta, ja mediassa on vastikään kerrottu Tanskassa havaituista yksilöistä. 

Sakaali on elellyt Balkanilla 1800-luvun loppupuolelta asti. Nykyisin se on melko yleinen Romaniassa ja Bulgariassa.

Lajin levinneisyys on vaihdellut Euroopassa rajusti: 1960-luvulla vaino romahdutti kannan, mutta laji toipui siitä, ja 1980-luvulta alkaen eteneminen kohti länttä ja pohjoista on kiihtynyt. Leviämisen todennäköisinä syinä pidetään toisaalta susien vähyyttä ja toisaalta ilmaston lämpenemistä.

– Sakaalit ovat muiden koiraeläinten tapaan hyvin sopeutuvaisia ja käytännössä kaikkiruokaisia. Ihmisasutuksen läheisyydessä niistä tulee usein kaatopaikkadyykkareita, Viranta-Kovanen sanoo.

Ei vie­ras vaan tu­lo­kas

Maamme viranomaisilla ei ole vielä strategiaa, miten sakaalien kanssa toimitaan. Suljetaanko niiltä rajat, kuten sikaruton vuoksi villisikojen kohdalla yritetään tehdä – vai toivotetaanko muuttajat tervetulleeksi tänne.

Suomen ympäristökeskuksen viestintäasiantuntija Riku Lumiaro muistuttaa, että maahamme saapuva sakaali ei olisi vieraslaji vaan tulokas.

Tulokaslajit leviävät omin jaloin tai siivin tai siementen mukana esimerkiksi ilmaston lämmetessä, toisin kuin ihmisen avittamat vieraslajit.

– Kyllä siitä huolimatta vieraslajiviha taas kuohahtaisi, tuumaa Viranta-Kovanen.

Tosin hänen mukaansa elintavoiltaan ja kooltaan enemmän kettua muistuttava sakaali ei varmasti ole yhtä pelottava kuin susi.

Maa­il­man luon­to täy­den­tyi muu­ra­hais­kä­vyl­lä ja pien­pe­doil­la

Maailman luonto -näyttelystä voi bongata paratiisilintujen vieressä pää alaspäin roikkuvan suloisen kiinanmuurahaiskävyn, joka elää Kaakkois-Aasiassa monen tyyppisissä elinympäristöissä vuoristosta maatalousalueisiin. Hitaasti liikkuva otus on äärimmäisen uhanalainen salametsästyksen ja laittoman kaupan takia.

Luonnontieteellisen museon näyte on hankittu vaihtokauppana Malesian luonnontieteellisestä museosta vuonna 1984.

Subtropiikissa kurkistelee kaksi pikku petoa, jotka löytääkseen joutuu kurottelemaan kaulaansa: Tupsukorvainen aavikkoilves vaanii beisa-antiloopin ja gepardin lähettyvillä, ja apinanleipäpuun oksalla kiipeilee genetti – ainoa Eurooppaan sopeutunut sivettikissa. Otuksia tuotiin yli 1000 vuotta sitten Afrikasta kotieläimiksi Välimeren alueelle, josta ne ovat nykyisin vakiintuneet elämään Pyreneiden niemimaalla.