Laura Hiisivuori

Silli maistuu uusien perunoiden ja tillin kera tai lasimestarin mausteilla joulupöydässä. Suomessa pöytään päätyy useimmiten juuri silli – eli atlantinsilli. Sillä on kuitenkin serkku, joka elää Tyynessämeressä. Jääkausi erotti serkukset toisistaan kolme miljoonaa vuotta sitten, mutta nykyisin ne kohtaavat jälleen Koillis-Euroopassa. Äskettäin julkaistut tutkimukset osoittavat, että tyynenmerensilli on levittäytynyt Eurooppaan viime jääkauden jälkeen ja risteytyy täällä atlantinsillin kanssa.

Kolmen miljoonan vuoden takainen kylmenemisvaihe saartoi Tyynenmeren ja Atlantin vesieliöt eristyksiin toisistaan. Tuon jääkausivaiheen aikana eriytyi muun muassa kaksi sillilajia: suomalaisista ruokapöydistä tuttu atlantinsilli ja jäämuurin toiselle puolelle jäänyt tyynenmerensilli.

Molemmat sillit ovat keskeisiä lajeja pohjoisilla merialueilla niin ekologisessa kuin ekonomisessa mielessä. Niiden populaatiokoot ovat valtavia – yksittäisessä parvessa voi elää jopa neljä miljardia yksilöä – ja niillä on keskeinen rooli pohjoisten merialueiden ravintoketjussa. Sillin kalastus muodostaa myös tärkeän osan monien valtioiden taloudessa. Tämän vuoksi sillien kantoja seurataan aktiivisesti.

Nykyisin silli-serkukset elävät yhdessä Koillis-Euroopassa, sillä tyynenmerensilli on levittäytynyt viime jääkauden jälkeen Pohjoisen Jäämeren halki Barentsinmerelle, Vienanmerelle ja eräisiin Pohjois-Norjan vuonoihin.

Lajien erottaminen toisistaan pelkän ulkonäön perusteella on useimmiten mahdotonta, vaikka ne ovat erkaantuneet toisistaan jo hyvin kauan sitten ja ovat biologisesti hyvin erilaisia. Tyynenmerensillin esiintyminen Atlantilla on selvinnyt vasta kun lajien perimään on päästy kiinni ja DNA-menetelmät saatu arkikäyttöön.

Nyt julkaistut tutkimukset perustuvat DNA-menetelmiin, joiden avulla myös kaksi sillilajia voidaan varmuudella erottaa toisistaan. Tutkimukset osoittivat, että atlantin- ja tyynenmerensillit ovat risteytyneet jo pidemmän aikaa.

– Vaikuttaa siltä, että kaksi sillilajia on risteytynyt keskenään jo usean tuhannen vuoden ajan. Huomasimme myös, että atlantinsillin perimän osuus Koillis-Euroopan tyynenmerensilleissä vaihteli populaatioiden välillä muutamasta prosentista jopa viidennekseen, kertoo tohtorikoulutettava Hanna Laakkonen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

– Tyynenmerensillin levinneisyysalue on saattanut aiemmin ulottua myös kauemmas länteen. Saamiemme uusien tulosten valossa vaikuttaa mahdolliselta, että lajien välistä risteytymistä olisi tapahtunut myös Keski- ja Etelä-Norjan rannikon atlantinsillipopulaatioissa, Laakkonen jatkaa.

Asiaa pitäisi kuitenkin tutkia lisää. Hän myös pitää erikoisena, ettei risteymistä ole aiemmin raportoitu.

– Sillejä on tutkittu viimeisen sadan vuoden aikana todella paljon, myös genetiikan työkaluilla. Risteytymistä ei ole ennen havaittu tai ainakaan raportoitu. Tämä herättää kysymyksen siitä, kuinka yleistä lajien välinen risteytyminen ylipäätään on meitä ympäröivissä merissä, Laakkonen pohtii.

Tutkimukset on julkaistu Marine Biology ja BMC Evolutionary Biology -lehdissä.

Julkaisut:

• Introgressive hybridization between the Atlantic and Pacific herrings (Clupea harengus and C. pallasii) in the north of Europe
• Phylogeography of amphi-boreal fish: tracing the history of the Pacific herring Clupea pallasii in North-East European seas
   

Atlantinsillit elävät valtavina parvina (© Joachim S. Müller, käyttö Creative Commons -lisenssillä)

UutisetLajitieto