Tutkijat kritisoivat laskelmia kalastajien ja kalaa syövien eläinten välisestä kilpailusta
Ruotsalainen emeritusprofessori Sture Hansson työryhmineen laski viime vuonna ilmestyneessä julkaisussaan, että Itämeressä hylkeet ja linnut kilpailevat ihmisten kanssa kalansaaliista. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Helsingin yliopiston tutkijat kuitenkin kritisoivat tieteellisessä lehdessä julkaistussa vastineessaan Hanssonin ym. tutkimusta, koska se sisältää vakavia puutteita ja virheitä.
Hanssonin laskelmissa hylkeiden suihin katoaa vuosittain arviolta vajaat 100 000 tonnia ja kalaa syövien lintujen noin 83 000 tonnia kalaa. Kalastajien vuosisaalis on noin 700 000 tonnia. Tutkimuksessa oli koottu yhteen paljon tietoa kalaa syövien eläinten ravinnonkulutuksesta Itämerellä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Helsingin yliopiston tutkijat toteavat tuoreessa vastineessaan, että laskemalla yhteen kalansyöjien kulutusta laajoilla Itämeren osa-alueilla saatiin suuria lukuja. Kalastuksen saaliit taas olivat esimerkiksi kuhan ja ahvenen osalta pääosin Suomen rannikolta.
– Kun kalastuksen tilastointi ei ole yhtä kattavaa muissa maissa, kokonaissaaliit tulevat aliarvioiduiksi verrattuna petojen syömiin määriin, sanoo erikoistutkija Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskuksesta.
Esimerkiksi Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, johon Saaristomeri kuuluu, Hansson ym. arvioivat merimetsojen syöneen vuonna 2010 noin 380 tonnia kuhaa, mikä ylitti noin puolella kalastuksen saaliin (240 tonnia).
Yleistäminen mahdollistaa virhepäätelmät
Tulos ei vastaa Suomen tutkimustuloksia lainkaan. Suomessa on arvioitu maamme vastaavalla rannikko-osuudella merimetsojen syöneen kuhaa kyseisenä vuonna vain 50 tonnia, mikä on noin neljännes verrattuna kalastuksen saaliiseen (190 tonnia).
– Yhdestä tai muutamasta paikasta peräisin olevien ravintotietojen yleistys laajalle Itämeren alueelle johtaa helposti virhepäätelmiin, koska esimerkiksi merimetsojen ravinnon koostumus vaihtelee suuresti sen mukaan, mitä kalalajeja on ympäristössä runsaasti ja helposti saatavilla, valaisee akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistosta.
Petokalat ja kannanvaihtelu puuttuivat
Hanssonin ym. tutkimuksessa ei tarkasteltu petokaloja lainkaan. Esimerkiksi Saaristomerellä haukien ja kuhien syömä kalamäärä on moninkertainen merimetsojen kulutukseen verrattuna. Kalastuskokoiset hauet syövät Saaristomerellä 700–3800 tonnia kalaa vuodessa ja kuhat vastaavasti 1000–4300 tonnia. Merimetsot saalistivat samalla alueella 576–835 tonnia vuodessa.
Petokalojen olemassa oloa vesissä pidetään yleensä tärkeänä, koska ne tasaavat saaliskalakantojen äärimmäisiä vaihteluita ja poistavat heikkokuntoisia ja hidaskasvuisia yksilöitä. Muut kalaa syövät pedot vaikuttavat ekosysteemissä samalla tavoin. Eri asia on niiden aiheuttama vahinko kalastajien pyydyksissä olevalle saaliille, josta ei tässä ole kysymys.
Hanssonin ym. julkaisussa jätettiin huomiotta kuhan ja ahvenen suuret luontaiset runsaudenvaihtelut, jotka johtuvat kesän lämpötilojen vaikutuksesta niiden poikastuotantoon. Saaliiden väheneminen heikkojen vuosiluokkien vuoksi tulkittiin kilpailun aiheuttamaksi.
– Ahventen kokonaiskuolevuuden ei ole todettu muuttuneen verrattuna aikaan ennen merimetsoja tai hylkeiden runsastumista, selostaa professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopistosta.
Kalaa syövät pedot pyydystävät keskimäärin pienikokoisempia kaloja kuin ihminen, ja niiden saalistus kohdistuu monipuolisemmin eri lajeihin. Pedot saavat helpoimmin kiinni huonokuntoisia, sairaita tai muuten saalistukselle alttiita kaloja. Hidaskasvuisilla yksilöillä on suurempi mahdollisuus tulla saalistetuksi kuin nopeakasvuisilla, koska ne ovat pidempään sopivassa koossa.
Ihmisen kalastus valikoi sen sijaan yksilöitä, jotka liikkuvat paljon ja kasvavat nopeasti, jolloin ne saavuttavat kalastuskoon nuorena.
Hansson ym. mainitsevat artikkelinsa tavoitteeksi tuoda tietoa hylkeitä ja merimetsoja koskevan väittelyn pohjaksi. Vastineen kirjoittajien mielestä tämän kaltaiset karkeat ja jopa harhaanjohtavat analyysit lähinnä kärjistävät konfliktia.
Linkki alkuperäisjulkaisuun: https://doi.org/10.1093/icesjms/fsy054
Lisätietoja:
- Akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo, p. 0451375732 (aleksi.lehikoinen@helsinki.fi)
- Professori Hannu Lehtonen, Helsingin yliopisto (hannu.lehtonen@helsinki.fi), p. 0400850437
- Erikoistutkija Outi Heikinheimo, Luonnonvarakeskus, p. 0295327254 (outi.heikinheimo@luke.fi)