Suomen koiraeläimet
Suomessa elää luonnonvaraisina kolme koiraeläintä: susi, kettu ja naali. Lisäksi täällä elää villiintynyt supikoira.
Mitä syövät?
Koiraeläimet ovat lihansyöjiä. Susi pistelee poskeensa kaikenlaisia eläimiä hiirestä hirveen, ketulle maittaa jänisten ja lintujen lisäksi sammakot ja marjatkin. Supikoira on kaikkiruokainen.
Poikaset ja pesä
Koiraeläinten pesä on usein luolassa. Ne saavat yleensä 3–8 pentua, supikoira joskus jopa 12.
Milloin liikkeellä?
Koiraeläimet liikkuvat pääasiassa hämärissä ja yöllä – susilauma saattaa jolkotella yön selässä jopa kymmeniä kilometrejä.
Suomen villit koiraeläimet
 |
Susi 18–55 kg Susi on elänyt Suomen luonnossa yhtä kauan kuin ihminenkin. Monet ihmiset pelkäävät sutta, vaikka susi oikeasti pelkää ihmistä ja väistää tätä luonnossa. Kotoinen koira on jalostettu sudesta. Susi on seurallinen ja viihtyy parhaiten pienessä laumassa. |
 |
Kettu 5–10 kg Kettu on suden tavoin alkuperäinen suomalainen metsäeläin. Ihmisten sepittämissä vanhoissa tarinoissa se seikkailee viekkaana repolaisena, mutta todellisuudessa se on arka ja piilotteleva. Kettu on yleisty nyt viime vuosina, ja sitä tapaa usein myös lähellä ihmisten asutusta. |
 |
Naali 3–8 kg Naali eli napakettu on saamenkieliseltä nimeltään najalla. Se oli ennen tuntureilla yleinen, mutta kauniin ja lämpimän turkin takia se metsästettiin lähes sukupuuttoon viime vuosisadan alkupuoliskolla. Nykyään naaleja liikuskelee pohjoisimmassa Lapissa vain muutama – se onkin Suomen uhanalaisin nisäkäs. |
 |
Supikoira 5–10 kg Supikoira ei ole alkuperäinen suomalainen villieläin. Venäjälle istutetut supikoirat vaelsivat Suomeen 1950-luvulla. Ne ovat koiraeläimiksi hitaita. Supikoira on koiraeläimistä ainut, joka ottaa talviunet. |
Vanhat suomalaiset koirarodut
Suomessa on ollut koiria jo kivikaudella. Koira kesytettiin sudesta auttamaan ihmistä esimerkiksi metsästämisessä ja paimentamisessa.
Suomessa on nykyään viisi alkuperäistä suomalaista koirarotua. Useita rotuja, kuten seiskarinhyljekoira, on ehtinyt jo kadota, sillä niiden taitoja ei ole kehittyvässä maailmassa tarvittu.
 |
Suomenpystykorva Suomenpystykorva muistuttaa ehkä eniten Pohjolassa pidettyä muinaiskoiraa. Se on ollut hyvä haukkumaan lintuja eli auttamaan linnustamisesta – haukkumisen pystykoira osaa muutenkin hyvin. Suomenpystykorva on valittu kansalliskoiraksemme. |
 |
Karjalankarhukoira Karjalankarhukoira on ollut avuksi suurten eläinten metsästämisessä. Rotu polveutuu 3000 vuotta sitten Uralin länsipuolella eläneistä pystykorvista. Luonteeltaan se on hieman juro. |
 |
Suomenajokoira Suomenajokoira on Suomen yleisin koirarotu. Se on soveltunut pienriistan eli jänisten ja kettujen metsästämiseen. Luonteeltaan tämä koira on rauhallinen ja ystävällinen |
 |
Suomenlapinkoira Suomenlapinkoiralla on yhteiset juuret lapinporokoiran ja ruotsinlapinkoiran kanssa tunturialueen saamelaisten pitkäkarvaisista porokoirista. Älykäs, oppivainen ja mukava lapinkoira on myös suosittu seurakoira. |
 |
Lapinporokoira Lapinporokoira oli jo kadota moottorikelkkojen yleistyttyä poronhoidossa, mutta nykyään porokoiria on alettu pitää kelkkojen mukana. Lapinporokoira on niin sanottu työkoira. |
Teksti: Pekka Hänninen • Kuvat: Laila Nevakivi