Jos kahlaat Suomenlahden matalassa rantavedessä rauhallisena aurinkoisena päivänä, saatat nähdä lukemattomia pieniä katkaravun kaltaisia olentoja uiskentelemassa nilkkojesi ympärillä. Ne ovat massiaisia tai massiasäyriäisiä. Suurimman osan ajasta ne uivat pohjan yläpuolella ja yrittävät vältellä kaloja, joille massiaiset ovat suurta herkkua. Kiinassa ja muissa Itä-Aasian maissa massiaiset maistuvat myös ihmisille ja niitä tarjoillaan yhdessä muiden merenelävien kanssa ravintoloissa.

Yleensä massiainen välttelee saalistajiaan olemalla läpinäkyvä tai maastoutumalla pohjan sävyihin: hiekkaan, mutaan ja kiviin. Siksi monet lajit ovat hillityn värisiä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa niiden kohdalla, jotka asuvat kirjavan koralliriutan keskellä.

Australian trooppisten koralliriuttojen ”väestönlaskentahanke” (Census of Coral Reef Ecosystems, CReefs) selvittää riuttojen luonnon monimuotoisuutta. Tärkeimmiltä riutoilta, kuten Ison valliriutan Heron- ja Lizard-saarilta ja Ninglaoo-riutalta Länsi-Australiasta kerättiin myös massiaisia.

Massiaisnäytteet matkasivat toiselle puolelle maapalloa Suomeen tunnistettaviksi ja tutkittaviksi Helsingin yliopiston Luonnontieteelliseen keskusmuseoon Luomukseen.

Näytteistä paljastui useita trooppisille riutoille tyypillisiä massiaislajeja sekä useita yksilöitä kahdesta Heteromysis-suvusta. Nämä massiaiset ovat erittäin huonosti tunnettuja, erakkoravun kuorissa tai korallin keskellä piilottelevia otuksia. Eläintieteilijät saavat niitä usein vain vahingossa saaliikseen.

Kuten muidenkin massiaisten, myös Heteromysis-lajien pitkät ja ohuet jalat ovat sopeutuneet uimiseen. Ensimmäinen, kynsimäinen raajapari eroaa muista ja sillä massiainen pyydystää muita selkärangattomia ravinnokseen.

Näytteistä löytyi myös todellinen harvinaisuus, erakkoravun kanssa yhteiselämää viettävä, Heteromysis harpaxoides -massiainen, jolla on valkoinen pää ja kirkkaan punainen kuori. Värikäs massiainen löydettiin ensikertaa ja kuvattiin Isolta valliriutalta vuonna 1980, seuraavan kerran otus näyttäytyi noin 3000 km pohjoiseen vuonna 1988. Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin, se ilmaantui näkyville kolmannen kerran – jälleen lähellä alkuperäistä löytöpaikkaansa sekä ensi kertaa Lizard-saarelta, joka sijaitsee noin 1300 km pohjoiseen ensimmäisestä löytypaikasta.

Tieteelle uusi massiaislaji löydettiin puolestaan toiselta puolelta Australian rannikkoa, Ningaloo-ruitaalta, ja sai nimen Heteromysis ningaloo.

Koralliriutan hauras ekosysteemi on kärsinyt voimakkaasti ihmisen toiminnasta: saastuminen, liikakalastus ja riuttojen suoranainen hävittäminen sekä ilmastonmuutos aiheuttavat riuttaluonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Toistaiseksi tietoa riuttayhteisöstä on aivan liian vähän. Kuinka moni laji ehtii kuolla sukupuuttoon ennen kuin löydämme ne ja ymmärrämme niiden merkityksen?

Massiaisia elää myös Suomen järvissä

Massiaisia löytyy kaikilta meriltä, ja niitä tunnetaan noin 1200 lajia koko maailmasta. Itämeressä on noin 20 lajia, vaikka Suomen aluevesillä esiintyy ainoastaan kahdeksaa lajia.

Maassamme elää myös erityisen kiinnostavia jäännemassiaisia (Mysis-suku), jotka ovat eriytyneet meressä elävistä sukulaisistaan jääkauden aikaan. Jäännemaissiaiset ovat hauskan näköisiä otuksia, joilla on melko läpinäkyvä ruumis ja isot silmät. Ne myös tarjoavat ihmisille järvien puhtaanapitopalveluita suodattamalla ja puhdistamalla vettä.
Lisätietoa:
Mikhail Daneliya
Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
mikhail.daneliya@helsinki.fi

Daneliya M. (2012) Description of Heteromysis (Olivemysis) ningaloo new species and interesting records of Heteromysis (Gnathomysis) harpaxoides from the Australian coral reefs. Records of the West Australian Museum, 27(2): 135-142.

 

Ylempänä Heteromysis harpaxoides, alempana Heteromysis ningaloo -massiainen (kuva: Arthur Anker)