Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Lauri Kailan vuosien työn tuloksena on julkaistu kirja australialaisista pikkuperhosista. Teos esittelee huikeat 137 tieteelle uutta lajia.

Aiemmin Australiasta tunnettiin ainoastaan 11 heinäkoi-lajia. Nyt Kaila kuvaa teoksessaan tieteelle uusina 137 lajia lisää tuosta runsaslajisesta perhosheimosta – työ lisäsi Australiasta tunnettujen perhoslajien määrää prosentilla.

Työn pitkäjänteisyydestä kertoo Lauri Kailan oma ura. Nykyään hän on yksi maailman johtavia perhostutkijoita ja paras heinäkoiden asiantuntija. Työ alkoi kuitenkin jo vuonna 1999 Australian Canberrassa, jolloin Kaila loi pohjan kirjan tekemiselle laajoilla maastotöillä ja kokoelmien tutkimisella. Lisäksi Kaila on vuosien varrella vieraillut luonnonhistoriallisten museoiden kokoelmissa ympäri maailman kartuttamassa systematiikan ja taksonomian osaamistaan.

Räpyläsarahitukoi Elachista ornithopodella on kansainvälinen suurharvinaisuus, jonka viime aikojen havainnnoista enimmät ovat Suomesta. Kuva: Pekka Malinen/LTKM

Heinäkoin löytää helposti myös Suomesta

Australia on ollut aikojen kuluessa varsinainen heinäkoiden lajiutumiskeskus – eli paikka, jossa lajeja on kehittynyt runsaasti – ja lajimäärä on siellä hyvin suuri. Pikkuruisten heinäkoiden, joita toisinaan kutsutaan myös nimellä hitukoit, pelkistettyä kauneutta voi kuitenkin ihailla myös Suomessa.

Meiltä on tavattu 54 lajia, joita voi seurata erityisesti suoympäristöissä. Jopa tieteelle uusia lajeja on löytynyt Suomesta viime vuosinakin. Viisi kotimaisista lajeistamme on uhanalaisia. Heinäkoiden toukat kovertavat lehtiä ja niiden jättämät syöntijäljet saattavat jopa olla tuntomerkkejä, joilla lajit erotetaan toisistaan.

- Viiva- tai laikkumaiset kuviot koristavat sarojen ja heinien lehtiä, kunhan vain osaa katsoa oikealla tavalla, yli-intendentti Kaila innostaa etsimään heinäkoihavaintoja myös kotimaastamme. Hän hymähtää kertoessaan mahdollisesta uudesta hankkeestaan, sillä häntä on houkuteltu seuraavaksi tekemään kirja Euroopan heinäkoilajistosta.

Elachista saarelai löydettiin äskettäin tieteelle uutena lajina Tampereelta ja nimettiin löytäjänsä Esko Saarelan mukaan vuonna 2010. Lajille ei vielä ole edes suomenkielistä nimeä. Kuvissa toukan syömäjälki sormisaralla. Kuva: Leo Sippola

Lajitutkijoista maailmanlaajuinen pula

Eliölajien nimeämisen, luokittelun, kuvaamisen ja sukulaisuussuhteiden selvittämisen parissa työskentelevä yli-intendentti Kaila on harvinaisessa ammatissa niin suomalaisittain kuin globaalistikin.

- Kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen osapuolet huomasivat jo parikymmentä vuotta takaperin, että taksonomeista eli lajiston tutkijoista on huutava pula, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikönjohtaja Aino Juslén.

Ammatissa toimivia taksonomeja on maailmassa noin 6 000. Juslénin mukaan tarve olisi vähintään kaksinkertainen, jotta voisimme tuottaa riittävästi lajistotietoa taistelussa luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Taksonomeilla on vaikeaa nykypäivänä, sillä hyvin pitkäjänteisen työn tulokset eivät synny nopeasti eikä niitä pysty mittamaan välittömästi rahassa. Täydentävää tutkimusrahoitusta on myös ollut vaikeaa saada hankkeille.
Osaajien puutteeseen on kuitenkin alettu herätä. Tiedeyhteisössä ja useissa valtioissa on kiinnitetty asiaan huomiota ja on käynnistetty ohjelmia, joiden avulla nuoria tutkijoita pyritään innostamaan ja kouluttamaan alalle.

Kaila, Lauri 2011: Elachistine Moths of Australia (Lepidoptera: Gelechioidea: Elachistidae). Monographs on Australian Lepidoptera Series 11. CSIRO Publishing. ISBN: 9780643103054.
Kirjan voi hankkia CSIRO PUBLISHNINGin kautta: Elachistine Moths of Australia

Lisätietoja:
Lauri Kaila, Luonnontieteellinen keskusmuseo, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, puh. 050-3182336

Aino Juslén, Luonnontieteellinen keskusmuseo, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, puh. 050-3109703

Tiedeuutiset