Maamme tuntureiden yleiset lintulajit – kuten niittykirvinen, urpiainen tai Lapin satakieleksikin kutsuttu sinirinta – taantuvat voimakkaasti. Kantojen alamäen syytä voidaan toistaiseksi vain arvailla. Vahvin ehdokas syylliseksi on tällä hetkellä ilmastonmuutos.

Suomen tunturipaljakan ja tunturikoivikon tyyppilajit ovat taantuneet viimeisen 15 vuoden aikana. Seitsemän yleisen tunturilajin kannankehitykset on yhdistetty indikaattoriksi, joka osoittaa pesimäkantojen pienentyneen arviolta kolmanneksella vuosina 1996–2010. Yksittäisistä lajeista niittykirvinen ja urpiainen ovat taantuneet merkitsevästi, ja myös sinirinnan, kivitaskun ja järripeipon kannankehitys näyttää alakuloiselta.

- Suuntaus on huolestuttava. Seuraavaksi tarkoituksenamme on selvittää yhdessä ruotsalaisten ja norjalaisten kollegoiden kanssa koskeeko tunturilintujen väheneminen koko Fennoskandian aluetta, kertoo Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

- Tilanne tarkentuu toivottavasti jo lähikuukausina kun saamme vuosien 2011 ja 2012 laskentatulokset analysoitua, Lehikoinen jatkaa.

Tunturilintujen vähenemisen syyt eivät ole selvillä. Valtaosa tunturialueista on suojelualueita, joissa ihmisvaikutus on vähäistä. Taantuman taustalla voi kuitenkin olla esimerkiksi ilmastonmuutos. Muualla maailmassa lajien levinneisyyksien on jo nyt osoitettu siirtyvän kohti napa-alueita ja vuorenrinteitä ylöspäin ilmastonmuutoksen myötä. On siis mahdollista, että tunturilintujen väheneminen on merkki niille sopivien ilmasto-olojen pitkäaikaisesta heikkenemisestä myös Suomen Lapissa.

Tiedot perustuvat Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimiin lintulaskentoihin. Tunturilintuindikaattori löytyy luonnon monimuotoisuudesta kertovalta www.luonnontila.fi -sivustolta. Indikaattoria oli mukana rahoittamassa Kilpisjärven biologisen aseman EAKR-hanke.

Lisätietoja:
Aleksi Lehikoinen, intendentti, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 050-3182340, aleksi.lehikoinen@helsinki.fi

Tunturilintuindikaattori: www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/tunturit/tu5-tuntureiden-pesimalinnut

Luonnontieteellisen keskusmuseon linnustonseurannan verkkosivut: www.luomus.fi/seurannat/linnut.htm

Upean värisen sinirnnan laulu on erittäin vivahteikasta ja pulppuilevaa lavertelua, jossa on paljon matkintoja. Tyypillinen ääni on puolestaan kova naksaus, jota on sattuvasti verrattu löysän lipputangon narun läpsynnästä syntyvään ääneen (© Jari Peltomäki)

Luonnontieteellinen museoTiedeuutiset