Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen geologit yli-intendentti Arto Luttinen ja tutkijatohtori Jussi Heinonen viettivät kolme viikkoa Mosambikin maaseudulla kenttätöissä etsimässä jälkiä maailman suurimmista esihistoriallisista laavapurkauksista.

Alkusyksyn matka liittyi MARZ-projektiin, jossa selvitetään Afrikan ja Etelämantereen repeytymistä irti toisistaan jurakaudella 180 miljoonaa vuotta sitten.

Kenttäryhmän päämääränä oli tehdä havaintoja ja kerätä kattava näyteotos tutkimusalueilla esiintyvistä laakiobasalteista, jotka purkautuivat Afrikan ja Etelämantereen väliseen repeämään. Mittavan magmaprovinssin koko (> 2 000 000 km³ kiteytynyttä kivisulaa) vastaa n. 100-kertaisesti Itämeren tilavuutta.

Tutkijatohtori Jussi Heinonen basalttijuonen vierellä. Kiinteä ja pylväsmäisesti rakoillut tiivis juonikivilaji leikkaa basalttia, jossa on näkyvissä kvartsilla täyttyneitä kaasurakkuloita.

Aiemmissa tutkimuksissaan Luomuksen geologit ovat löytäneet maailmanlaajuisesti harvinaisia laavakivityyppejä Etelämantereen Karoo-muodostumista. Nyt vastaavia etsitään Mosambikista, jonka laakiobasaltteja on tutkittu tieteellisesti hyvin vähän, monin paikoin ei ollenkaan.

Tutkimusryhmä asetti minimitavoitteekseen 60 näytettä, mutta olosuhteiden ja kallioperän ollessa suotuisia talteen kerättiin noin 150 näytettä. Jopa viisi kilometriä paksut laakiobasalttikerrostumat pitivät sisällään myös harvinaisia, suoraan syvältä vaipasta purkautuneita laavakiviä.

Kun näytteet tulevat Suomeen, niiden mineraalikoostumusta tutkitaan mikroskoopilla ja mikroanalysaattorilla sekä niistä tehdään erilaisia geokemiallisia analyysejä niiden alkuperän selvittämiseksi.

Parhaita näytteitä pyritään ajoittamaan luonnon radioaktiivisuuteen perustuvilla uraani-lyijy ja kalium-argon menetelmillä. Tutkimustuloksista tullaan raportoimaan kokouksissa, erilaisissa julkaisusarjoissa ja julkisilla foorumeilla vuodesta 2013 eteenpäin.

Suomen Akatemia rahoittaa MARZ-projektia, jonka yhteistyötahoja ovat Geologian tutkimuskeskus, Eduardo Mondlane University (Mosambik), Carnegie Institution of Washington (Yhdysvallat), Woods Hole Oceanographic Institution (Yhdysvallat), British Antarctic Survey (Iso-Britannia) ja University of Cape Town (Etelä-Afrikka).

Lisätietoa projektin tavoitteista ja laakiobasalttien syntyyn liittyvistä suurista mysteereistä löytyy Luomuksen geologien kotisivuilta sekä geologia.fi palvelusta: Maailman suurimmat laavapurkaukset.

Yhteyshenkilöt:
Arto Luttinen (FT), yli-intendentti
huone A416, Geologian museo, PL 17 (Arkadiankatu 7), 00014 Helsingin yliopisto
puh. 09-191 28745, arto.luttinen(at)helsinki.fi

Jussi Heinonen (FT), tutkijatohtori
huone A409, Geologian museo, PL 17 (Arkadiankatu 7), 00014 Helsingin yliopisto
puh. 09-191 28624, jussi.s.heinonen(at)helsinki.fi

Gondwana supermantereen rekonstruktio jurakaudella 180 miljoonaa vuotta sitten (a) ja kenttätutkimusalueemme (b).

Paikalliset kyläläiset suhtautuivat tutkijoihin erittäin myönteisesti. Kaivolla oli ruuhkaa iltatuimaan.

Piippurakkuloiden asennon mittausta.

Vasemmalta oikealle: yli-intendentti Arto Luttinen (LUOMUS), professori Daud Jamal (Eduardo Mondlane University), tutkijatohtori Jussi Heinonen (LUOMUS), asiantuntija Antonio Alface (National Directorate of Geology) ja assistentti Teofilo Gove (Eduardo Mondlane University). Kuvasta puuttuu tutkijatohtori Estêvão Sumburane (Eduardo Mondlane University), joka liittyi myöhemmin mukaan. Kuvat: Arto Luttinen ja Jussi Heinonen

MineraalikabinettiTiedeuutiset