Palmusalin ovelta avautuu vihreä, kostea tropiikki. Ensimmäisenä huomaankaakaopuun (Theobroma cacao 1990-795) ja sen rungolla olevat toistakymmentä erikokoista hedelmää; niistä ensimmäinen alkaa kypsyä keltaiseksi. Puun latvus – runko ja paksut oksat – on ylös asti täynnä kukkia ja nuppuja. Nuori manteliketapani (Terminalia catappa 2010-1547) on saanut aikaiseksi ensimmäisen hedelmänsä! Punahilkka (Achimenes erecta 2010-1090) on täpö täynnä oranssinpunaisia kukkia. Kasvi saatiin Turun kasvitieteellisestä puutarhasta Aarno Kasvilta 2008, ja Maarten Christenhusz määritti sen 2010.

Palmusalista itään päin johtavan, vastikään maalatun oven takana on vastassa Savannihuoneen viileä kuivuus ja sirisevä hiljaisuus. Lämpötilaa on laskettu ja kastelua vähennetty marraskuun alusta: kasveja houkutellaan lepoon. Kapmaasta kotoisin oleva kirjoheimikki (Weltheimia capensis 2002-67) on nupulla.

Aavikkohuoneen huopaitulehti (Kalanchoë beharensis 1970-463) on nupulla ja kukkii ensi vuonna. Edellisen kerran se kukki 2012. Kasvi on kotoisin Madagaskarilta, niin kuin myös Uncarina roeoesliana 2009-720; jälkimmäisessä on muutamia keltaisia kukkia. Lisää terveisiä eteläisen pallonpuoliskon keväästä tuovat eteläafrikkalaiset, nupulla olevat Gasteria carinata var. verrucosa 1984-2225 -sarviaaloe ja sukkulamehivillakko (Curio citriformis YY-878).

Etelä-Afrikka-huoneen Australia-nurkkauksessa kukkii uusi tulokas, kansainvälisen siemenvaihdon kautta saatu malvakasvi Alyogyne huegelii 2012-274. Sen ruotsinkielinen nimi on ökenhibiskus. Isohkot kukat ovat viininpunaiset. Eteläafrikkalainen Plectranthus saccatus 1999-390 -liisukka on täydessä kukassa, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta, ja Nelson Mandelan kunniaksi nimetyssä kolibrikukkalajikkeessa (Strelitzia reginae ’Mandela’s Gold’ 1997-583) on yksi kukka. Selitän juuri Sinikka-oppaallemme, ettei eteläafrikkalainenmurattivillakko (Delairea odorata 2002-947) ole kukkinut meillä kertaakaan, kun huomaan köynnöksessä parin verson latvassa nuput!

Saarihuoneessa tuoksuu hurmaavalle: Rothmannia annae 2002-873 -helokellokukkii. Puissa on paljon nuppuja, kukinnasta ja tuoksusta saattaa päästä nauttimaan loppuviikon ajan.

Lummehuoneen talvea kohti pienenevässä parananjättilumpeessa (Victoria cruziana YY-885) on viisi lehteä. Suurimman läpimitta on puolisen metriä, ja lehdissä on vielä parisenttinen pystylaita. Passio- eli kärsimyskukkakokoelman uudehkossa tulokkaassa, Maartenin Kew’sta pistokkaana tuomassa Passiflora trialata 2012-556 -passiossa, on yksi suuri, violetti, jo sulkeutunut kukka. Tietokantaan Maarten on kirjoittanut kasvista: “This species is extremely rare, less than 10 plants are known to science in its natural habitat in French Guyana.Not common in cultivation.”  Luulin, että kasvi alkoi kukkia meillä vasta nyt, mutta viime vuonna olin samoihin aikoihin merkinnyt muistiin kasvin kukinnan! Kasvin varret ovat hauskasti siipipalteiset. Myös mukulapinaatin (Anredera cordifolia2005-340) tuoksuva kukinta ehti mennä minulta ohi. Makeastevia (Stevia rebaudiana 2006-420) on täydessä kukassa.

Ulkona jatkuvat lauhat marraskuun päivät. Ne ovat saaneet aistipuutarhanlehtonäsiän (Daphne mezereum 1997-739) puhkeamaan täyteen kukkaan. Aikaisemminkin nämä kuusamolaista alkuperää olevat pensaat ovat kukkineen keskitalvella, jos säät vain ovat sallineet.