Aurinkoinen keskipäivä Kaisaniemen kasvihuoneissa. Aurinko paistaa sisälle, ja nyt näen Palmusalin 10–12 metriin ulottuvat korkeimmat latvat. Tässä on isoimpia:

Lähdetään vanhimmasta päästä. Paperibambu (Bambusa vulgaris YY-344) kasvoi kasvihuoneessa jo ennen kasvitieteellisen puutarhan kasvien järjestelmällisen rekisteröinnin aloittamista. 1980-luvulla tämän jättimäisen puuvartisen heinäkasvin nimenä oli Dendrocalamus asper, ja 10/1989 se sai YY-alkuisen rekisteritunnuksensa. Vuonna 1992 kasvi määritettiin Bambusa indet.:ksi (= lajilleen määrittämätön Bambusa-suvun edustaja). (Vuonna 1958 palmuhuoneen bambu ulottui kattoon asti; kasvihuoneiden inventoinnissa 1959 se oli nimellä Bambusa indet. Onkohan Palmusalin komea bambu ihan sotien jälkeiseltä ajalta?)  Bambu onnistuttiin pistokaslisäyksellä pitämään lisäyskasvihuoneessa hengissä kokoelmakasvihuoneiden peruskorjauksen 1996–1998 ajan. Palmusaliin ”vanhus” palautettiin 1997. Lokakuussa 2011 Maarten määritti jättibambun paperibambuksi (Bambusa vulgaris). Kasvista saadaan rakennusmateriaalia ja korkealuokkaista selluloosakuitua paperinvalmistukseen, sanoo Kasvien Maailma. Laji onkin bambuista laajimmin viljelty.

Paperibambun versot venähtävät nopeasti kattoon asti, ja niitä joudutaan vuosittain karsimaan. Onneksi monivuotisesta juurakosta nousee yhä uusia, suorastaan silmissä kasvavia varsia. Vuonna 2004 leikatut versot annettiin Korkeasaaren pikkupandojen ruoksi.

Myös kuitupalmu (Trachycarpus fortunei 1979-766) tavoittelee Palmusalin 12 metrissä olevaa lasikattoa. Luonnossa palmu kasvaa Japanissa, Kiinassa ja Myanmarissa. Palmusalin yksilön siemenet saatiin Kunmingin kasvitieteellisestä puutarhasta Kiinasta vuonna 1979. Taimi vietti kasvihuoneiden peruskorjauksen ajan ruukussa lisäyskasvihuoneessa, ja uudenavaraan Palmusaliin se siirrettiin heti sen 1997 valmistuttua. Kuitupalmun lehdistä tehdään hattuja, ja rungon kuitua käytetään punontaan.

Kirjallisuus antaa palmun korkeudeksi 3–12 metriä. Jospa palmu ehtisi kukkia meillä ennen kohtalonhetkensä tuloa (kun latva ulottuu kattoon, palmu on kaadettava, ja se on sen loppu). Odottakaamme pieniä, keltaisia, tuoksuvia kukkia!

Muita Palmusalin ”jättiläisiä” on malvakasvien heimoon kuuluva Sterculia apetala2000-18 -sterkulia. Tämän trooppisesta Amerikasta kotoisin olevan puun siemeniä saatiin vuonna 2000 Eila Ampulalta Brasiliasta; kasvin espanjankielinen nimi on xixá. Suku on saanut tieteellisen Sterculia-nimensä roomalaisten käymälän jumalasta Sterculiuksesta eräiden lajien kukkien ja lehtien hajun vuoksi. Pitääpä joskus haistella Palmusalin sterkulian isoja lehtiä! Nuori puu on, korkeudestaan huolimatta, melkein taimi vasta, eikä se ole kukkinut. Pikkutaimia annettiin aikanaan Turun kasvitieteelliseen puutarhaan ja Korkeasaareen, niin että tämännäköiseen puuhun saattaa törmätä muuallakin kuin Palmusalissa.  

 —

Kasvihuoneissa käy iloinen hyörinä. Vierailijoiden lisäksi huoneissa pyörii puutarhureita, opettajia ja työssäoppijoita: on yhden työssäoppijan näytön paikka. Galleriakäytävässä Rauni ja Marita jatkavat joulukoristelun laittoa. Tänä vuonna on paljon vihreää, sammalia ja havuja. Aavikkohuoneen näyttelytilaan on rakennettu sikopahna, ja pari elävän näköistä puupossua on paketissa odottamassa karsinaan pääsyä. Joulunäyttely on kaikkineen valmiina ja avoinna 3.12.2013 – 6.1.2014.