Sateiset ja lauhat säät jatkuvat, ennusteen mukaan tulevaan viikonloppuun asti. On harmaapilvinen puolipäivä. Lämpötila on +5,2 °C, etelätuulta on 6 m/s ja lumen syvyys nolla senttimetriä. Viime yön alinkin lämpötila oli yli plus kaksi astetta, ja puoliyön jälkeen on ehtinyt sadella vettä pari millimetriä. Kartanon hiekkapihalla on vesilammikoita, ja vesipisaroita roikkuu puiden alastomilla oksilla.

Osalle puutarhan eläimistä säät ovat eduksi. Metsätammen (Quercus robur XX-256) alusta on täpötäynnä tammenterhoja: oravilla riittää helppoa ruokaa. Havupuun latvassa räksyttää harakka, ja kasvimaantieteellisen puutarhan nurmikoilla ruokailee muutama mustarastaspariskunta. Varispari lentää yli. Kuuluu punatulkun ääni. Talitiaisen ensimmäisen reviirilaulun kuulin jo 16. joulukuuta, ja mustarastas on laulaa luritellut aamupimeässä ainakin 3.1. alkaen. (Mutta Sepon 9.1. havaitseman lumikon on hankala piilotella vihollisiltaan ruskeassa maisemassa vitivalkeassa lumipuvussaan! Ja mitä mahtaa kuulua puutarhan siileille?)

Puro virtaa vuolaana, ja koski kohisee. Lammet ovat vettä täynnään; vesi on puron tuomasta lietteestä sameana.

Suolampi päilyy suurena ja tyynenä ja heijastelee Kätilöopistoa ja Salix koreensis 1994-1111 -pajun lehdetöntä silhuettia. Ilokseni näen, että lammen itäpäässä on yhä hengissä syyskuussa 2008 istutettuja vaaleanvihreitä rahkasammalia.

Ihailen suolammen pohjoisrannan laajoja lännenpursuvarvikkoja (Ledum groenlandicum 1995-539, 1995-675): vaaleanvihreälehtisten versojen kärjessä on iloisen punaiset, kaukaa katsoen melkein kukilta näyttävät silmut.

Kävelen nurmikon poikki Kirgisian kukkuloille, lits-läts. Kukkuloilta näkyy tämän talven upeita värejä: kukkuloiden nurmenvihreää, havupuiden tummanvihreää,lännenpensaskanukan (Cornus alba subsp. stolonifera 1995-730) oksiston punaista, tuleentuneen rantaheinikon kellanruskeaa… Kukkuloiden Marrubium anisodon 2009-830 -hurtanminttu näyttää olevan ainavihanta. Itäisen Pohjois-Amerikan osastossa olin havainnut toisen ainavihannan ruohon, Geum virginianum 2011-167 -kellukan, ja Euroopan osastossa kolmannen,lehtoteurikan (Teucrium scorodonia 2004-610).  

Pikkupäivänlilja (Hemerocallis minor 1989-187) on kasvattanut yli kymmensenttiset, kellanvihreät versot. Nuori, rapea kasvu on turvallisesti kaniverkon suojissa.

Kumpulan näsiät (Daphne mezereum 1991-382, 1997-739) kukkivat, nyt askolalainenkin kanta on ehtinyt kukkaan. Japaninleppä (Alnus japonica 1993-782) on puutarhan varhaisimmin kukkivia leppiä (esimerkiksi 2011 puu kukki huhtikuun alkupuolella); nyt sen hedenorkot heiluvat jo rentoina, valmiina pöllyttämään siitepölyä! Euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana 1995-496) näyttää myös valmistautuvan kukintaan. Mantsuriankirsikka (Prinsepia sinensis1994-942) on hiirenkorvalla ja hyvä ettei nupulla. Jos pakkaset tulevat, tulevanakaan keväänä ei nähdä tämän pensaan keltaista kukkaloistoa.