Eläimiä, kasveja, sieniä ja muita eliöitä koskevan tieteellisen tiedon käsittely edellyttää, että kullakin eliölajilla on oma tieteellinen nimensä. Tietoa eliöryhmien olemassa olosta tarvitaan myös niiden suojelemiseksi.

Taksonomia ja systematiikka ovat tieteenaloja, jotka pyrkivät kuvaamaan ja nimeämään eliöitä sekä selvittämään niiden välisiä sukulaisuussuhteita ja evolutiivista kehitystä.

Taksonomia ja systematiikka ovat myös keskeisessä roolissa Luomuksen tutkimuksessa, jossa työ pohjautuu usein tyyppinäytteiden tutkimiselle.

Tyyppinäytteet ovat lajinsa virallisia edustajia. Vähän tutkittujen eliöiden kuten vaikkapa sademetsien loispistiäisten tapauksessa on tavallista, että tyyppiyksilöt ovat samalla ainoat tiedossa olevat näytteet lajista. Niillä on siksi suuri merkitys tieteellisen nimistön lisäksi myös muun muassa lajien sukulaisuussuhteiden ja maailman biodiversiteetin tutkimuksessa.

Tyyppinäytteitä tarvitaan erityisesti silloin, kun aikaisemmin yhdeksi kokonaisuudeksi oletettu laji osoittautuukin ryhmäksi lähilajeja. Vanhojen, usein varsin lyhyiden ja pintapuolisten sanallisten kuvausten perusteella on mahdotonta sanoa, mitä lajia kukin kuvaaja on tarkoittanut. Ainoa mahdollinen tapa tarkastaa tieteellisten nimien merkitys on tällöin palata tyyppiyksilöiden pariin.