Luomuksen geologinen kansalliskokoelma tallentaa todisteita Maapallon mineraali- ja eliöluonnon monimuotoisuuden kehityksestä 4,5 miljardin vuoden aikana. 

Kokoelma jakautuu kivi- ja mineraalikokoelmiin sekä paleontologisiin kokoelmiin. Nämä sisältävät kaikkiaan noin 50 000 mineraali- ja kivinäytettä, noin 600 meteoriittia ja noin 44 000 fossiili-, luu- ja maaperänäytettä.

Huomattavia osia arvokkaimmista kokoelmista on saatu lahjoituksina tunnetuilta historiallisilta tiedevaikuttajilta, kuten kenraalikuvernööri Fabian Steinheililtä (1762–1831), professori A. von Nordmannilta (1803–1866), kidetieteilijä A. Gadolinilta (1828–1892), tutkimusmatkailija-mineralogi A.E. Nordenskiöldiltä (1832–1901), professori Th.G. Sahamalta (1910–1983) sekä professori Björn Kurténilta (1924–1988).

Nykyisin kokoelmia kartutetaan mm. tutkimusmatkojen yhteydessä.

 

Kivi- ja mineraalikokoelmat

Alkuräjähdyksessä ja tähdissä syntyneet alkuaineet pyrkivät järjestymään kiteisiksi aineiksi, mineraaleiksi. Kulta ja hiili ovat esiintyvät luonnossa usein alkuaineina, mutta tavallisimmin eri alkuaineet yhdistyvät mineraaleissa toisiaan täydentävien ominaisuuksiensa seurauksena – esim. vety ja happi jääksi ja fluori ja kalsium fluoriitiksi. Mineraalien koostumus ja rakenne kertovat paljon kiteiden syntytapahtumasta, kuten vallinneesta lämpötilasta, paineesta ja luonnonsysteemin koostumuksesta.

 

Kivilajit koostuvat yhdestä tai useammasta mineraalista. Kivet syntyvät tuliperäisillä alueilla kiteytymällä sulasta magmakivinä, jotka rapautuvat, kerrostuvat ja kovettuvat aikanaan savi-, hiekka- ja kalkkikiviksi ja lopulta muuttuvat uusiksi metamorfisiksi kivilajeiksi vuorijonopoimutuksen tai vaikkapa asteroiditörmäyksen  puristuksessa.

Luomuksen kivi- ja mineraalikokoelmien erikoisuuksiin kuuluvat esimerkiksi:

Euroopan vanhin kivilaji, suomen meteoriitit, suomalaiset jalokivet (Elli).

 

 

Paleontologiset kokoelmat

Eliöiden kivettyneet jäänteet eli fossiilit kuuluvat paleontologisiin kokoelmiin.

Paleontologisen kokoelman aarteisiin kuuluvat puolestaan professori A. von Nordmannin (1803–1866) Ukrainasta ja Keski-Euroopasta keräämät luolakarhun jäänteet, professori Björn Kurténin (1924–1988) kädellisten evoluutiota kartoittava kokoelma sekä Alaskasta löydetyt mammutin syöksyhampaat.