Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteellinen kokoelma, eläinmuseo, käsittää noin yhdeksän miljoonaa näytettä, joista valtaosa on hyönteisiä. Kokoelmaan kuuluvat myös laajat linnustonseuranta- ja fenologia-aineistot. Näytteitä ja havaintoaineistoja käytetään tutkimukseen, opetustarkoituksiin ja ympäristön tilan seurantaan.

Kokoelmien historiaa

Selkärankaiskokoelmat

Selkärankaiskokoelmat käsittävät noin 140 000 tieteellistä näytettä. Nisäkkäät ja linnut talletetaan kokoelmaan tavallisesti nahkoina ja luustoina, joskus täytettyinä eläiminä. Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat taas säilytetään yleensä alkoholissa. Valtaosa näytteistä on kotimaisia, mutta vanhojen näytteiden joukossa on myös runsaasti ulkomailta kerättyä aineistoa. Museolla on myös historiallisesti arvokas linnunmunakokoelma. Selkärankaisista tallennetaan myös erilliset pakastetut kudosnäytteet DNA-tutkimuksen tarpeisiin.

Hyönteiskokoelmat

Luonnontieteellisen keskusmuseon hyönteiskokoelmat käsittävät nykyään noin yhdeksän miljoonaa yksilöä. Näistä perhoset, kovakuoriaiset ja pistiäiset muodostavat suurimmat ryhmät, myös kaksisiipisiä on runsaasti. Hieman alle puolet kokoelmien hyönteisistä on kerätty Suomesta. Kokoelmat ovat kasvaneet nykyiseen kokoonsa yli kahdensadan vuoden aikana.

Valtaosa museon hyönteiskokoelmasta säilytetään neulattuina ilmastoidussa kokoelmahallissa, mutta erityisesti pienikokoiset ja pehmeäruumiiset hyönteiset etanolissa tai preparoituina objektilaseille. Luonnontieteellisen keskusmuseon hyönteiskokoelma on Euroopan suurimpia. Kokoelman arvo ei kuitenkaan perustu pelkästään sen kokoon tai lajimäärään, vaan myös sen sisältämiin tieteellisesti merkittäviin ja korvaamattomiin tyyppiyksilöihin. Tyyppinäytteitä on kokoelmissa noin 45 000.

• Digitoitujen keruupäiväkirjojen kokoelma
• Hyönteiskokoelmien luetteloita

Muut selkärangattomat

Selkärangattomien kokoelmat kattavat suurimman osan eläinkunnan monimuotoisuudesta – kaikki muut ryhmät paitsi hyönteiset ja selkärankaiset. Kokoelmassa on noin 400 000 etiketöityä näyte-erää, joista kukin yleensä käsittää useita yksilöitä. Suurin osa näytteistä on säilötty alkoholiin.  Kokoelman painopiste on kotimaisessa eläimistössä. Parhaiten edustettuina ovat hämähäkit, punkit, nilviäiset (kotilot ja simpukat), harvasukasmadot ja värysmadot. Ulkomaiseen kokoelmaan kuuluu myös monia Suomesta puuttuvia suolaisten merten eläinryhmiä. Noin puolet aineistoista on luetteloitu kokoelmatietokantaan.

Seuranta-aineistot

Eläintieteen yksikössä on meneillään useita valtakunnallisia linnuston seurantatutkimuksia, joiden tavoitteena on (i) koota perustietoa lajien levinneisyydestä, runsaudesta ja elinympäristövaatimuksista, (ii) seurata lajien levinneisyyden ja runsauden sekä lintuyhteisöjen rakenteen muutoksia, (iii) mitata näiden muutoksien suuntaa ja nopeutta kiinnittäen erityistä huomiota taantuviin lajeihin uhanalaisuusluokitus silmällä pitäen ja (iv) tutkia ympäristömuutosten ja ympäristönhoidon pitkäaikaisia vaikutuksia. Seurantojen toteutukseen osallistuu vuosittain yli tuhat vapaaehtoista harrastajaa. Vakiintuneita seurantoja ovat mm. linja- ja pistelaskennat, talvilintulaskennat, vesilintulaskennat, pesäkorttitutkimus ja petolintuseuranta. Myös lintujen ja lepakoiden rengastus on oleellinen osa eläinkantojen seurantaa.

Eläintieteen yksikkö ja Suomen tiedeseura kokoavat yhteistyössä noin sadan vapaaehtoisen luonnonharrastajan kanssa vuosittain fenologisia havaintoja maamme eläin- ja kasvimaailmasta. Tällaisia ovat esimerkiksi sammakon kudun alkaminen, siilin herääminen talvihorroksesta tai tilhien tulo syksyllä.