Eeva-Maria Tidenberg
Projektitutkija
Julkaisut
- TUHAT-tutkimustietokanta
Tutkimusaiheet
Lepakoiden levinneisyys, runsaus ja suojelua tukeva tutkimus
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tarvitaan ajantasaista perustietoa lajistosta. Suomessa lepakot tunnetaan edelleen melko puutteellisesti, joten lepakkolajien levinneisyyksistä, runsauksista ja elinympäristövaatimuksista kerätään jatkuvasti uutta tietoa.
Tiedolle on tarvetta esimerkiksi EU:n luontodirektiivin määräyksiä sovellettaessa. Myös Euroopan lepakoidensuojelusopimus EUROBATS, johon Suomi liittyi vuonna 1999, velvoittaa osapuolimaitaan muun muassa ajantasaisen tutkimustiedon hankkimiseen sekä erilaisten lepakoiden suojeluun ja elinolosuhteisiin liittyvien seikkojen selvittämiseen ja raportoimiseen. Luonnontieteellisessä keskusmuseon lepakkohankkeessa keskeisenä tehtävänä onkin EUROBATS-sopimuksen tuomien velvoitteiden täyttäminen. Tähän kuuluu maaraportointi sekä erilaisia selvityksiä ja lepakoiden suojeluun liittyviä ohjeistuksia.
Lepakkotutkimuksen ja -harrastuksen sekä luontokartoitusten yleistymisen myötä lajien esiintymiskuva täydentyy: esimerkiksi aiemmin vain etelärannikolta tavattu ja hyvin harvinaisena pidettyä pikkulepakkoa on tavattu viime vuosien aikana laajasti rannikkoseudulla Pohjanmaalle asti ja useissa sisämaan paikoissakin. Lepakoiden esiintymisestä karttuu tietoa monista lähteistä, kuten museonäytteiden löytötiedoista, rengastuksista, artikkeleista ja kartoitusraporteista. Tiedoista kootaan parhaillaan levinneisyyskatsausta. Lepakkolajistomme on viimeisten viidentoista vuoden aikana kasvanut yhdeksästä kolmeentoista, ja uusien lajien löytyminen on edelleen mahdollista. Laajana yhteistyönä ja Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen koordinoimana toteutettu lepakoiden muutonseuranta on myös valottanut Suomesta etelämmäksi talvehtimaan siirtyvien lajien fenologiaa eli muuttoaktiivisuuden ajoittumista.
Lepakoiden runsauksissa tapahtuvien muutosten seuraamiseksi on käynnistetty seurantaohjelma, jonka keskeinen osa ovat kesäiset reittilaskennat. Lisäksi talvehtivien lepakoiden laskennan kautta voidaan osallistua Euroopan laajuisen lepakkoindikaattorin laatimiseen. Seurantalaskennoissa havainnoitsija kulkee noin kolmen kilometrin mittaisen reitin, jonka varrella on kaksitoista havainnointipistettä. Kussakin pisteessä tarkkaillaan lepakoita viiden minuutin ajan ultraääni-ilmaisimen eli lepakkodetektorin avulla. Myös pisteiden välisillä matkoilla tehdyt havainnot kirjataan. Seurantojen onnistuminen on vapaata ehtoisten aktiivisuuden varassa. Tule mukaan keräämään tietoa puutteellisesti tunnetuista yötaivaan lentäjistä!
Suunnittelija Eeva-Maria Tidenberg, eeva-maria.tidenberg@helsinki.fi
