Intendentti, vastuullinen tutkija (PI)

Toimin Luomuksen seurantatiimin vetäjänä ja vastaan mm. petolintuseurannasta ja lintujen rengastuksesta. Lintututkijan urani sai tavallaan alkunsa jo vuonna 1977, jolloin aloitin lintuharrastuksen. Valtakunnallisessa petolintuseurannassa olen ollut mukana sen alusta lähtien (1982) ja oman rengastusluvan sain 1988. Olen tehnyt graduni tuulihaukkojen saalistushabitaatin valinnasta (1993) ja isokuoviin liittyvä väitöskirjani valmistui 1999. Luomuksessa olen työskennellyt elokuusta 2002 lähtien.

Kaupunkihuuhkajien satelliittiseuranta

Monet eläimet ovat menestyksellisesti sopeutuneet elämään kaupungeissa.  Myös useat petolinnut siirtyvät etenkin talviksi kaupunkeihin ja taajamiin, koska niissä on tarjolla helposti saatavia saaliseläimiä (rottia, kaneja, rusakoita, ruokintapaikkojen pikkulintuja, variksia, puluja, vesilintuja jne.). Suomessa kana- ja varpushaukat ovat jo useina vuosina pesineet kaupunkien keskustojen tuntumassa. Suomen ensimmäinen huuhkajan kaupunkipesintä varmistui Helsingissä 2010. Tästä sain kimmokkeen ryhtyä selvittämään kaupungeissa tai niiden lähialueilla syntyneiden huuhkajien saalistusalueita satelliittiseurannan keinoin. Tätä hanketta tukee Jenny ja Antti Wihurin rahasto, ja se alkoi vuonna 2013.

Huuhkajien syntymälevittäytyminen

Olen vuodesta 2010 lähtien ollut mukana kansainvälisessä tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan nuorten huuhkajien levittäytymistä syntymäseuduilta tuleville pesimäseuduille. Aineistoa kerätään Espanjasta, Sveitsistä ja Suomesta. Levittäytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä tutkitaan sekä rengaslöytöjen että satelliittiseurannan keinoin. Tutkimusta johtavat Maria Delgado ja Vincenzo Penteriani.

Mehiläishaukkojen muuton tutkimus

Vuonna 2010 valmistuneessa uhanalaisarvioinnissa mehiläishaukan luokitus muutettiin elinvoimaisesta suoraan vaarantuneeksi (VU). Syynä luokituksen muuttamiseen oli lajin yli 30 vuotta jatkunut taantuminen. Taantumisen syyt eivät kuitenkaan ole tiedossa. Voi olla, että myöhäisenä muuttajana mehiläishaukka häviää pesäpaikkakilpailussa vahvemmille kana- ja hiirihaukoille. Kaikki lajit viihtyvät vanhoissa metsissä joiden osuus metsämaisemassa on viime vuosina merkittävästi pienentynyt. Kotimaisten uhkien lisäksi mehiläishaukat kohtaavat vaaroja myös muuttomatkoillaan ja talvehtimisalueillaan. Tässä Patrik Byholmin johtamassa tutkimushankkeessa  pyritään selvittämään mm. mehiläishaukkojen vähenemisen syitä. Hanketta on rahoittanut mm. Koneen Säätiö.

Kanahaukkojen pesäpaikan valinta, ravinto, pesimismenestys ja elossasäilyvyys vaihtelevissa ympäristöoloissa

Olen tutkinut kanahaukkoja Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa vuodesta 1990 lähtien. Kummallakin alueella seurannassani on noin 40 reviiriä. Selvitän vuosittain reviirien asutustilanteen, etsin mahdolliset uudet pesäpaikat, mittaan ja rengastan poikaset sekä kenties työläimpänä vaiheena yritän pyydystää pesien emolinnut elossasäilyvyyden ja mahdollisten siirtymien tutkimista varten. Kerään myös kaikilta reviireiltä saalisnäytteitä haudonta-aikana, pesäpoikasaikana ja loppukesällä lentopoikasten aikana. Näiden avulla saadaan tietoa haukkojen käyttämästä ravinnosta. Teen yhteistyötä Patrik Byholmin ja Risto Tornbergin kanssa, jotka ovat tutkineet lajia Suupohjassa ja Oulun seudulla.