Metsäpetolintujen pesäpaikoiksi soveltuvien varttuneiden metsien tunnistaminen ja säilyminen maisematasolla

Petolintujen esiintymistiheyteen vaikuttavat sopivan elinympäristön ja ravinnon saatavuuden lisäksi lajinsisäiset ja lajienväliset vuorovaikutussuhteet. Saman lajin parit pesivät yleensä tietyn vähimmäisetäisyyden päässä toisistaan lajinsisäisen kilpailun takia. Lisäksi eri petolintulajit eivät välttämättä pesi lähekkäin. Yleensä petolinnut välttävät kookkaampaa tai vahvempaa petolintulajia etenkin, jos vahvempi laji voi saalistaa niitä.
Monet metsäpetolintulajit suosivat varttunutta kuusimetsää. Jos sitä on maisemassa paljon, eri lajeille löytyy elintilaa. Tilanne muuttuu, jos metsät pirstoutuvat ja varttuneen kuusimetsän määrä vähenee. Tällöin vahvin petolintulaji saattaa hallita jäljellä olevia varttuneen metsän laikkuja eikä niihin mahdu muita petolintulajeja, jotka karttavat vahvempaa lajia.

Tässä osahankkeessa luodaan haukkojen suosimista pesämetsistä haukkametsän tunniste käyttäen kanahaukan ja mehiläishaukan pesiä sekä elinympäristöaineistoa Keski-Suomesta. Haukkametsän tunnisteen avulla maisemasta voidaan paikantaa metsäpetolinnuille sopivia varttuneita metsiä. Rahoituksen järjestyessä jatkohankkeessa on tarkoitus luoda paikannetuista haukkametsistä verkosto (haukkametsäverkosto), joka huomioi lajinsisäiset ja lajien väliset vuorovaikutukset ja joka siten pyrkii takaamaan elintilaa eri lajeille. Jatkohankkeessa on myös tarkoitus selvittää, miten haukkametsäverkostoon kuuluvien hyvien metsäkohteiden säilyminen on parhaiten toteutettavissa vapaaehtoisin toimin. Haukkametsäverkosto olisi tällöin uusi menetelmä metsäpetolintukantojen ja metsäluonnon monimuotoisuuden tukemiseen.