Haukkojen pesäpaikkojen säästäminen hakkuulta vapaaehtoisen huomioinnin avulla

Kookkaat metsäpetolinnut hiirihaukka, mehiläishaukka ja kanahaukka pesivät hakkuuikäisissä varttuneissa metsissä ja ne voivat pesiä samassa pesässä useita vuosia. Pesämetsiä ja pesäpuita kuitenkin katoaa hakkuissa. Metsänomistaja tai metsäammattilainen ei välttämättä tiedä haukanpesän olemassaolosta tai siitä, miten metsää tulisi käsitellä pesäpuun ympäristössä. Metsätaloustoimien arvioidaan olevan syynä silmälläpidettäväksi luokitellun kanahaukan taantumiseen. Vielä jyrkemmin vähentyneet mehiläishaukka ja hiirihaukka luokitellaan uhanalaisiksi lajeiksi.

Taustaa

Pohjois-Karjalassa toteutettiin 2002–2006 ja 2008–2014 Suomen metsäkeskuksen luonnonhoitohanke petolintujen pesäpaikkojen säilymiseksi pesimiskelpoisina talousmetsissä. Hankkeen ideoi ja toteutti Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Hannu Lehtoranta. Lintuharrastajilta saatiin petolintujen pesätiedot, joiden perusteella metsänomistajille ehdotettiin pesän vapaaehtoista huomioimista metsänkäsittelyssä. Jos metsänomistaja suhtautui myönteisesti, pesäalueelle tehtiin huomiointisuositus metsänomistajaa kuunnellen. Metsänomistaja sai päättää, minkä kokoisen alueen metsää hän säästi korvauksetta pesän ympärillä. Toimintamalli osoittautui hyväksi: saatuaan tiedon petolinnun pesästä metsänomistajat olivat usein halukkaita pesän ympäristön säästämiseen hakkuulta tai metsänhoitotoimenpiteiltä ja petolintujen pesät säilyivät asuttuina. Pesän huomioiva suunnitelma tehtiin yli tuhannelle pesälle 870 metsänomistajan mailla.

Tavoitteet

Luomme tässä osahankkeessa edellä kuvatusta toimintamallista yleiset ohjeet, jotka tähtäävät haukanpesän vapaaehtoiseen huomiointiin pesän ympäristön metsänkäsittelyssä. Ohjeet on tarkoitettu metsänomistajille ja metsäammattilaisille.

Ohjeet

Osahankkeessa valmistuivat seuraavat ohjeet:

Metsänomistajille ja metsäammattilaisille
Haukan pesäpaikan vapaaehtoinen huomiointi -ohje

Metsäammattilaisille
Haukan pesäpaikan vapaaehtoinen huomiointi - toimintaohje metsäammattilaisille
Yhteydenotto metsänomistajaan haukanpesästä, logo-versiot: docx, PDF; METSO-versiot: docx, PDF

 

Haukanpesän tunnistaminen

Monet lajit rakentavat risupesiä. Mistä tunnistaa, onko kyseessä hiirihaukan, mehiläishaukan, kanahaukan tai jonkun muun lajin pesä?
Tutustu erilaisiin risupesiin:
Haukanpesän tunnistusohje (5 MB)

Lisää kuvia haukkojen pesäpuista:
Hiirihaukan pesäpuita (3,3 MB)
Kanahaukan ja mehiläishaukan pesäpuita (2,3 MB)

Lisää kuvia haukanpesiltä (munia, poikasia):
Haukanpesiä (2,6 MB)

Kohti metsäpetolintujen huomiointia

Saat alla olevat kuvat suuremmiksi kuvaa klikkaamalla.
Hiirihaukan, mehiläishaukan ja kanahaukan pesintään varttuneissa metsissä sisältyy riskejä, sillä pesämetsät ovat usein päätehakkuuikäisiä. Jos haukanpesä ei ole metsäalan toimijan tiedossa, pesäpuu saatetaan kaataa muun metsän mukana.

Kanahaukan pesämetsä ja samalla pesäpuu on hakattu, Eno. Kuva: Hannu Lehtoranta

Haukanpesä eli käytännössä pesäpuu on rauhoitettu, joten tiedossa olevat pesäpuut jätetään hakkuussa pystyyn. Yksinäinen pesäpuu kuitenkin yleensä autioituu ja on altis tuulenkaadolle.

Kanahaukan pesähaapa jäi Siuntiossa hakkuulle 1981. Kuvassa rengastaja kiipeää pesälle 1982, jolloin kanahaukka pesi puussa viimeisen kerran. Sen jälkeen pesä autioitui ja lopulta putosi. Haapapuu oli yhä pystyssä 2010. Kuva: Kari Ahola.

Hiirihaukan pesäkoivu hakkuulla Polvijärvellä. Neljän vuoden kuluttua hakkuusta hiirihaukka pesi puussa kerran, jonka jälkeen pesä rapistui ja putosi. Kuva: Hannu Lehtoranta, kesäkuu 2004.

Toinen käytäntö on jättää haukan pesäpuun ympärille muutamia säästöpuita. Haukat ovat kuitenkin metsäpetolintuja ja pari puuta pesäpuun vieressä ei vielä houkuttele niitä pesimään.

Kanahaukan pesäkuusi kolmen kuusen ja neljän kelon ryhmässä, Outokumpu. Alueella lenteli kanahaukan lentopoikanen, kun pesämetsä hakattiin elokuussa 2002. Pesä jäi asumattomaksi 2003 ja 2004; asuttu vaihtopesä löytyi muualta 2006. Kuva: Hannu Lehtoranta.

Kanahaukan rakentama haapapesä, Kontiolahti. Hakkuuta edeltävänä vuonna pesässä pesi lapinpöllö. Hakkuun jälkeen pesä autioitui ja rapistui. Kuva: Hannu Lehtoranta 11.5.2004.

Pesäpuun ympärille saatetaan myös jättää hieman enemmän säästöpuita säästöpuuryhmäksi. Pieni säästöpuuryhmä ei kuitenkaan yleensä riitä hiirihaukan, mehiläishaukan tai kanahaukan pesämetsäksi. Lisäksi pieni säästöpuuryhmä on altis tuulenkaadoille.

Kanahaukan pesämetsä ja pesäpuu 10.6.2006 (vasen) ja sama pesäpuu 6.5.2007 (oikea), Sastamala. Haukat soidinsivat vielä hakkuun jälkeisenä keväänä 2007, mutta kuvan pesäpaikka autioitui. Uutta pesää ei ole löydetty ympäröivistä metsistä kymmeneen vuoteen. Kuvat: Hannu S. Virtanen.

Kanahaukan mäntypesä, Juuka. Pesän ympärille jätettiin hakkuussa noin 15 puuta, mutta myrsky kaatoi kaiken. Kuva: Hannu Lehtoranta 19.8.2008.

Kanahaukan vuonna 1995 löytynyt koivupesä Kontiolahdella. Pesämetsä hakattiin helmikuussa 2004, jonka jälkeen pesä oli kesällä autio. Jätetyistä 20 puusta oli seuraavana vuonna jäljellä pesäpuun lisäksi enää pari puuta. Kuva: Hannu Lehtoranta 20.8.2004.

Mikäli mahdollista, haukan pesäpuu kannattaa jättää leimikon ulkopuolelle. Tällöinkin on vältettävä pesäpuun jättämistä tuuliseen paikkaan aivan metsänreunaan, missä pesä on vaarassa tippua tai pesäpuu voi kaatua. Toisekseen haukat eivät välttämättä hyväksy avonaisesti jätettyä pesäpuuta. Hiirihaukka pesii toisinaan lähellä metsänreunaa, mutta kanahaukka harvemmin. Haukkojen huomioinnin kannalta pesäpuun jättäminen aivan metsänreunaan on siten riskialtista: pesä voi säilyä asuttuna tai sitten ei.

Alun perin kanahaukan rakentama pesä, jossa pesi lapinpöllö 2003. Pesäpuu jäi hakkuuaukolle 2003 ja oli seuraavana vuonna asumaton. Hiirihaukka pesi 2005, jonka jälkeen pesä oli taas asumaton, kunnes pesä todettiin pudonneeksi 2009. Kuva: Hannu Lehtoranta, Polvijärvi 2004.

Hiirihaukan koivupesä kesällä 2005, Kitee. Pesän viereen tehtiin avohakkuu talvella 2004/05. Lapinpöllö pesi pesässä 2006, muutoin pesä autioitui. Kuva: Hannu Lehtoranta.

Hiirihaukan pesäkoivu taimikon rajalla, Kitee 21.6.2005. Pesä oli asumaton 2005 ja 2006, mutta hiirihaukka pesi pesässä 2007 ja 2009. Kuva: Hannu Lehtoranta.

Hiirihaukan pesäkoivu, Tohmajärvi 4.7.2005. Pesäpuu jäi hakkuun reunaan 2004, pesä oli asumaton 2005 ja pesäkoivu kaatuneena 2006. Hiirihaukat olivat poissa reviiriltä 2005–2007, vaihtopesä löytyi 2008. Kuva: Hannu Lehtoranta.

Jos haukan pesäpuuta ei voida kokonaan rajata hakkuualueen ulkopuolelle, vaihtoehtona on jättää pesäpuun ympärille metsää säästöalueeksi. Säästöpuuryhmän on oltava tarpeeksi iso, jotta pesäpaikka säilyy metsähaukoille pesimiskelpoisena. Säästöpuuryhmä rajataan niin, että pesäpuu on sen keskellä, ei reunassa.

Iso säästöpuuryhmä (vasen), jossa on kanahaukan pesä ja sen vieressä vanha hiirihaukan pesä. Ympäröivä metsä on hakattu ilmeisesti talvella 2004/2005. Kanahaukan pesässä oli kolme poikasta 2005. Vastoin odotuksia kummatkin pesät olivat kuitenkin autioita ja rapistuneita 2006. Tämä saattoi johtua säästöpuuryhmän tiukasta rajauksesta, sillä pesäpuut jäivät säästöpuuryhmän reunaan (oikea). Kuva: Hannu Lehtoranta, Lieksa 1.7.2005.

Mahdollisuuksien mukaan haukan pesäpuu kannattaa rajata riittävällä suojavyöhykkeellä hakkuun ulkopuolelle. Pesäpuun ympärille säästettävän säästöalueen (suojavyöhykemetsän) yhteys muuhun metsään on hyvä säilyttää.

Kanahaukan pesäkoivun ympärille on jätetty säästöalue metsää, joka on yhteydessä nuorempaan metsään. Pesässä on pesitty hakkuun jälkeenkin. Kuva: Hannu Lehtoranta 17.7.2012.

Hakkuussa huomioitu kanahaukan pesä, joka on rajattu nuoreen männikköön, Kitee 28.4.2007. Kuvausvuoden jälkeen hiirihaukka ja kanahaukka ovat pesineet pesässä muutamia kertoja onnistuneesti. Kuva: Pasi Makkonen.