Suomessa lepakoita on tutkittu vähän, mutta erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana kiinnostus niihin on lisääntynyt. Lepakkotutkimus edellyttää sopeutumista yöaktiiviseen vuorokausirytmiin sekä joukon erikoisvälineitä, kuten ultraääni-ilmaisimia eli lepakkodetektoreita. Tutkimustoiminnassa hyödynnetään lisäksi erilaisia menetelmiä lepakoiden pyydystämiseen ja merkitsemiseen sekä näytteiden ottamiseen.

 

Tule mukaan seuraamaan lepakoita!

Lepakkoseurantoihin kaivataan lisää vapaaehtoisia. Erityisen arvokasta on vuosittain samoista paikoista kertyvä tieto, siksi pitkäjänteisyys on paikallaan. Voit osallistua esimerkiksi talvehtivien lepakoiden  seurantaan, jos tiedossasi on sopiva kohde tai vaikka useampikin. Myös kesäaikainen reittilaskenta sopii aktiiviselle harrastajalle.

Talviseuranta

Talvehtivia lepakoita löytyy erilaisista viileistä kohteista, kuten kellareista, luolista ja bunkkereista. Horrostavien lepakoiden tunnistusta voi harjoitella kokeneemman harrastajan seurassa ja kuvista. Talvehtimispaikoissa tulee toimia varoen, jottei horrostavia lepakoita suotta herätetä. Talvehtimispaikkaseuranta kannattaa tehdä vuodesta toiseen suunnilleen samaan aikaan, esimerkiksi helmikuussa. Kirjaa kustakin paikasta löytyneiden lepakoiden määrä lajeittain. Kohteista kannattaa mitata lämpötila- ja kosteustiedot, jos mahdollista. Voit ilmoittaa talvehtimispaikoista löytyneistä lepakoista Löydös-järjestelmän kautta:

Vihko-järjestelmä (Lajitietokeskus, LUOMUS)

Voit myös lähettää talvehtimishavaintoja sähköpostitse:

Eeva-Maria Tidenberg, eeva-maria.tidenberg@helsinki.fi

Kesäseuranta

Kesäseurantaa voit tehdä, jos käytössäsi on lepakkodetektori ja olet perehtynyt lepakoiden kaikuluotausäänten tunnistamiseen tai innokas oppimaan. Kesäseurannassa havainnoidaan lepakoita kolmen kilometrin pituisella reitillä detektorin avulla. Tutustu ohjeisiin oheisen esityksen kautta:

lepakkoseuranta_kesa_ohjeet.pdf

Laskentareitin havainnot tallennetaan excel-lomakkeelle:

lepakkoseurantalomake_reittilaskenta.xlsx

 

Lepakkotutkimusta museolla

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen tutkimuksissa selvitetään perusbiologisia asioita, kuten lepakoiden levinneisyyttä ja runsautta sekä saalistusympäristön, päiväpiilojen ja talvehtimispaikkojen valintaa. Tutkimustietoa voidaan käyttää apuna lepakoiden suojelussa. Myös muuttavien lepakoiden tutkimus palvelee suojelua, kun lisääntyvän tuulivoimarakentamisen suunnittelussa voidaan huomioida lepakoiden muuttoreitit.

Maamme lepakkolajien levinneisyyttä ja runsautta selvitetään kokoamalla yhteen tietoja rengastuksista, kartoituksista ja muista havainnoista. Levinneisyyskarttojen päivitys on erityisen mielenkiintoista nyt, kun monesta lajista on kertynyt kasvaneen harrastusaktiivisuuden myötä havaintoja aivan uusilta alueilta. Lepakoiden talvehtimispaikan valintaa selvitetään erityisesti Salpalinjalla, Kaakkois-Suomessa.

Luomuksen lepakkotutkimuksissa on selvitetty lepakoiden paikkauskollisuutta ja yksilöiden muodostamien ryhmien ja yhdyskuntien vakautta rengastamalla. Tutkimusalue sijaitsee läntisellä Uudellamaalla, Espoon, Kirkkonummen ja Siuntion kunnissa. Suurin osa tutkituista yksilöistä on käyttänyt päiväpiilonaan sahanjauhon ja betonin seoksesta tehtyjä lepakonpönttöjä, joita on tutkimusalueella yli seitsemänkymmentä.

 

Lepakoiden rengastus

Rengastus on perinteinen merkintätapa, jolla saadaan tietoa eläinten iästä, liikkeistä, paikkauskollisuudesta ja yhdyskuntien rakenteesta. Suomessa lepakoita on rengastettu hieman 1950- ja 80-luvuilla, laajempi rengastustoiminta käynnistyi vuonna 2005. Uudestaan kiinni saatujen yksilöiden eli kontrollihavaintojen perusteella tiedetään joidenkin lepakoiden palaavan samoille alueille ja jopa samoihin pönttöihin vuosi toisensa jälkeen. Kontrollihavaintoja on saatu yli 11 vuotta sitten merkityistä yksilöistä. Muuttavista lajeista on rengastettu lähinnä pikkulepakoita. Ulkomaisia kontrollihavaintoja eli uudestaan tavattuja yksilöitä ei Suomessa rengastetuista lepakoista vielä ole.

Rengastamista varten tarvitaan erillinen lupa, jota haetaan ELY-keskukselta. Luomus antaa rengastajille rengastajanumeron ja renkaat. Lupaan edellytettäviä rengastustenttejä järjestetään tarvittaessa Luomuksen eläintieteen yksikössä. Tentissä on tunnistusosio, jossa määritetään lepakoiden laji, ikä ja sukupuoli. Lisäksi on lainsäädäntöä koskeva osio.

Voit ilmoittaa kiinnostuksesi osallistua tenttiin. Ilmoittautuneille toimitetaan tarkemmat tiedot tentistä.

Tentin lisäksi lupaa varten on otettava rabiesrokotus, harjoiteltava lepakoiden käsittelyä toisen rengastajan kanssa sekä toimitettava hanke- tai tutkimussuunnitelma. 

Yhteystiedot:

Eeva-Maria Tidenberg
eeva-maria.tidenberg@helsinki.fi, p. 02941 28865

 

Lepakoita tutkitaan monin keinoin

Suomessa tutkitaan lepakoita ekologian ohella perinnöllisyystieteen, fysiologian ja virustutkimuksen näkökulmasta. Monissa hankkeissa tehdään yhteistyötä riittävän aineistomäärän turvaamiseksi.

Lepakoiden muuton tutkimusta koordinoi Suomen lepakkotieteellinen yhdistys. Hankkeessa on kertynyt uutta tietoa varsinkin pikkulepakosta, joka esiintyy huomattavasti aiemmin tiedettyä laajemmalla alueella. Havaintomäärien huiput ovat elokuun lopulla, jolloin pikkulepakot suuntaavat Suomesta etelämmäs talvehtimaan.

 

Lepakkokirjallisuutta

Altringham, J.D. (2011): Bats: From Evolution to Conservation. – Oxford University Press. 324 s.

Dietz, C., Nill, D. & Von Helversen, O. (2009): Bats of Britain, Europe and Northwest Africa. – A & C Black Publishers Ltd. 400 s.

Gunnell, G.F. & Simmons, N.B. (2012): Evolutionary History of Bats – Fossils, Molecules and Morphology. – Cambridge University Press (Sarja: Cambridge Studies in Morphology and Molecules: New Paradigms in Evolutionary Biology). 560 s.

Kunz, T.H. & Fenton, M.B. (toim.) (2006): Bat Ecology. – University of Chicago Press. 779 s.

Kunz, T.H. & Parsons, S. (2009): Ecological and Behavioral Methods for the Study of Bats. – John Hopkins University Press. 901 s.

Kunz, T.H., Zubaid, A. & McCracken, G.F. (toim.) (2006): Functional and Evolutionary Ecology of Bats. – Oxford University Press Inc. 358 s.

Lacki, M.J., Hayes, J.P. & Kurta, A. (2007): Bats in Forest: Conservation and Management. – John Hopkins University Press. 352 s.

Lappalainen, M.( 2003): Lepakot - salaperäiset nahkasiivet. – Tammi. 207 s.

Mitchell-Jones, A.J. & McLeish, A.P. (toim.) (2004): 3rd Edition Bat Workers' Manual. – Pelagic Publishing. 178 s.

Neuweiler, G. (2000): Biology of Bats. – Oxford University Press Inc. 320 s.

Nowak, R.M. (1994): Walker’s Bat of the World. – John Hopkins University Press. 287 s.

Russ, J. (2012): British Bat Calls: A Guide to Species Identification. – Pelagic Publishing. 192 s.

Tuttle, M.D., Kiser, M. & Kiser, S. (2005): The Bat House Builder's Handbook. – Bat Conservation International. 34 s.