LUOMUS

Luonnontieteellinen keskusmuseo

Henry Väre

FT, yli-intendentti, vastuullinen tutkija (PI)

Julkaisut

Henry Väre (kuva: Marika Turtiainen)TUHAT-tutkimustietokanta

Tutkimusaiheet:

Tutkin edellä mainittujen kasviryhmien taksonomiaa ja systematiikkaa. Olen kasvitiimin tiiminvetäjä ja johdan kasvinäytteiden kokoelmatyötä. Vuoden 2012 lopulla kokoelmissa oli 1,682 miljoonaa putkilokasvi-, 93 000 itiökasvi- ja 22 000 levänäytettä. Lisäksi kirjoitan valokuvin kuvitettuja määritysoppaita alan harrastajille.


Sektio Arenaria

Sarakasvien (Cyperaceae) heimo on lajistoltaan kasvikunnan suurimpia. Lajien määräksi on arvioitu 4000–5000, ja sukuja on arviolta 70–105. Sädekaislat (Cyperus) ovat heimon toiseksi suurin suku sarojen (Carex) jälkeen. Koko suvun uusin yhteenveto vuodelta 1936 on jo vanhentunut, siinä sädekaislojen lajimääräksi arvioidaan noin 600. Tämän jälkeen on uusia lajeja kuvattu useita kymmeniä. Suvun tunnetui laji on sädekaisla (C. papyrus).

Lajin Cyperus falcatus Nees tyyppinäyte, [Sudan], Dongola, in desertis ad Ambakohl frequens., Aug. 1820-26. G. Ehrenberg

 

Sädekaislat on jaettu kahdeksaan sektioon jo 1837, mutta jaon todenmukaisuutta ei toistaiseksi ole selvitetty molekyylibiologisen menetelmin. Suvun sisäisestä ryhimittelystä on esitetty monia vaihtoehtoisia näkemyksiä. Kahdeksan sektiota ovat Aristati, Compressi, Irioidei (= Iriae Kunth), Alopecuroidei (= Alopecuroidei Chermezon), Mariscoidei, Allagostachyi, Capituligeri and Hymenolepides. Helsingissä olemme tukineet sektiota Arenaria.

 

Sektion lajeja kasvaa Mustaltamereltä ja Välimeren alueelta (C. capitatus) ympäri Afrikan hiekkarannikoiden (C. crassipes ssp. crassipes ja C. crassipes ssp. maritimus) itään Intian itärannikolle ja Sri Lankaan (C. arenarii). Sisämaassa sektion lajit ovat aavikoiden ja autiomaiden kasveja, ja eräät menestyvät jopa Saharassa, Arabian niemimaalla Rub' al Khali kuumuudessa, sekä Iranin ylätasangolla. Runsaiten lajeja kasvaa Punaisenmeren ympäristössä.

Cyperus capitatus (Fuerteventura)
 
Cyperus crassipes (Cape Verde)

Useimmat lajit ovat hiekkakasveja, psammofyyttejä, morfologisesti kuumaan kuivaan aavikkoilmastoon sopeutuneita. Ne selviytyvät liikkuvassa hiekassa vaikka hautautuisivat välillä. Pinnassa on vahva haitumista estävä paksu pinta (kutikula) ja kapeat sisään kiertyneet liereät lehdet jolloin ilmaraot ovat suojassa, harmahtava kuumuutta heikosti imevä väri ja rakenteeltaan yksikertainen kukinto. Juurakko on pitkä, juurten pinta nukkakarvainen, vettä pidättelevä. Leviämistä hiekan pinnalla edistää litteät, usein siipipalteiset siemenet.

Tutkmuksissamme olemme tyyppinäytteiden avulla selvittäneet lajien todellista määrää. Sektion monografia, yhteenveto lajistosta ja levinneisyydestä on työn alla.

Julkaisuja

Väre, H. 2005: Typification of Cyperus bulbosus and C. cruentus and their synonyms. – Annales Botanici Fennici 42: 41–46.

Väre, H. & Kukkonen, I. 2005: Seven new species of Cyperus (Cyperaceae) section Arenarii and one new combination and typification. – Annales Botanici Fennici 42: 473–483.

Väre, H. & Kukkonen, I. 2006: Typification of names in Cyperus section Arenarii (Cyperaceae). – Nordic Journal of Botany 24: 279–294.

 

Sivun vastuuhenkilö: 
Henry Väre
27.2.2017