Leo Junikka
Intendentti
Julkaisut
- TUHAT-tutkimustietokanta
Tutkimusaiheet
Annonaceae -heimon kuorituntomerkkien vaihtelu neotropiikissa
Kuorien morfologiset (makroskooppiset) ja anatomiset tuntomerkit tunnetaan huonosti. Annonaceae -heimon (annoonakasvit) puiden kuoret ovat sitkeitä nilassa olevien vahvojen niinisyykimppujen takia. Kuoren sitkeys tuntuu, kun kuorta kiskoo teräaseella irti puusta. Kuori irtoaa pitkinä liistakkeina, jotka eivät katkea käsivoimin. Kuoren poikkileikkauksessa näkyy tyypillisiä suppilomaisia rakenteita (dilatation), jotka syntyvät puun paksuuskasvun seurauksena. Veitsen iskun jälkeen kuori usein tuoksuu aromaattiselta. Jotkut lajit jopa erittävät punaista kumimaista nestettä, joka tosin näkyy tihkuvina pisaroina vasta seuraavana päivänä. Kuoren ominaisuudet ovat huomattavan samankaltaisia koko heimon puissa.
Aloitin kuoritutkimukseni Utrechtissa, Hollanissa vuonna 1992. Osa materiaalista on saatu Utrechtin yliopiston kasvimuseon puu- ja kuorikokoelmasta ja loput Amazonin sademetsistä. Kuoren morfologiaa ei ole paljoa tutkittu ja sitä varten olen joutunut osittain kehittämään kuoren rakennetta kuvailevan terminologian. Kuoren paljain silmin havaittavat rakenteet auttavat usein lajimäärityksessä, kun kukat ja hedelmät ovat tavoittamattomissa jopa 20–30 m korkeudessa puun latvuksessa. Myös kuorianatominen tutkimus on paljastanut joitakin eroja heimon sukujen välillä. Suurimmat erot löytyvät solujen sisältämissä kalsiumoksalaattikiteissä, joiden erilaiset muodot ja sijainti näyttävät vaihtelevan jonkin verran eri sukujen välillä.
Kuorianatomisen ja -morfologisen tutkimuksen tuloksia käytetään monissa käynnissä olevissa Annonaceae-heimon revisioissa. Lisäksi parhaillaan laaditaan IAWA:n (Kansainvälinen puuanatomian tutkijoiden järjestö) työryhmässä kuoritutkimuksessa käytettävää standardoitua terminologiaa ja termien määritelmiä. Olen mukana siinä ja vastaan kuorien morfologisesta sanastosta.
Oxandra -suvun revisio (Annonaceae)
Vuonna 1983 alkoi Utrechtin yliopiston kasvimuseossa monitieteinen tutkimusohjelma, jonka päämääränä on selvittää Annonaceae -heimon systematiikkaa Etelä-Amerikassa. Annonaceae -projektissa on mukana kymmeniä kasvitieteilijöitä eri puolilta maailmaa. Itse olen mukana laatimassa Oxandra -suvun revisiota eli ryhmän systematiikan uudelleenarviota, joka perustuu laajempiin kokoelmiin ja tieteelliseen aineistoon.
Oxandra -sukuun luetaan nykyään noin 30 puuvartista lajia, joiden levinneisyysalue käsittää eteläisestä Brasiliasta Meksikon eteläosiin ja Isoille Antilleille. Suvun lajit ovat keskisuuria tai pieniä puita tai pensaita, jotka kätkeytyvät helposti sademetsän muiden alispuiden sekaan. Kukat ovat pienehköjä, yleensä valkoisia. Hedelmät ovat nk. osahedelmiä (monocarps), joiden luku vaihtelee 1–20. Lehdet ovat kapeahkoja, usein kiiltäviä ja niissä monien sademetsäpuiden tapaan tippukärki. Suvulla ei ole juuri taloudellista merkitystä. Mainittakoon kuitenkin, että erään lajin (Oxandra lanceolata, engl. 'lancewood') puuainesta käytetään sorvattavissa tuotteissa ja siitä valmistetaan mm. biljardikeppejä ja jousia.
Huonosti tunnettuja lajeja esiintyy erityisesti Brasilian rannikkometsissä (katso kartta) ja Väli-Amerikassa. Monesta lajista on kerätty pääasiassa steriilejä näytteitä tai vain yhden kukan ja/tai hedelmän sisältävä näyte. Näistä on sittemmin nk. tyyppinäytteen eli näytteen, jonka perusteella lajin, alalajin tai muunnoksen tieteellinen kuvaus on tehty, perusteella kuvattu tieteelle uusi laji.
Näytteitä on saatu noin 30 herbaariosta Euroopasta, Yhdysvalloista ja Etelä-Amerikasta. Jokaisesta kuvatusta lajista on tyyppinäyte. Lähes kaikille näytteille on haettu karttakoordinaatit ja näytteet määrityksineen ja etikettitietoinen on tallennettu tietokantaan, joista voidaan tehdä erilaisia kyselyjä ja levinneisyyskarttoja. Näytteiden määritys on tarkastettu ja parhaillaan kirjoitan taksoneista yksityiskohtaiset kuvaukset ja määrityskaavan. Vuonna 2013 julkaisin yhdessä kahden brasilialaisen kollegan kanssa kuvauksen uudesta Oxandra unibracteata -lajista, jota esiintyy pienellä suojelualueella Espírito Santon osavaltiossa.
Herbaarionäytteissä on puutteita, esim. kukat/hedelmät puuttuvat ja tuoretuntomerkit häviävät näytteitä kuivattaessa, ja kasviarkkien etikettitiedot ovat usein hyvin vajaita. Olen tehnyt neljä varsinaista tutkimusmatkaa Brasiliaan (1996-2003), joilla olen kerännyt maastossa ja paikallisissa herbaarioissa yksityiskohtaista tietoa lajien ekologiasta ja morfologisesta vaihtelusta. Näillä matkoilla on ollut myös opiskelijoita mukana tutustumassa Amazonian sademetsiin ja niiden suunnattoman lajirikkaaseen eläin- ja kasvimaailmaan.