Satelliittimehiläishaukat

Kartat aukeavat yksilön nimeä klikkaamalla

Taustaa: mehiläishaukkojen satelliittiseuranta

Tiedot suomalaisten mehiläishaukkojen muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista ovat puutteellisia, sillä rengaslöytöjä mehiläishaukoista on saatu melko vähän. Rengaslöytöjen perusteella kuitenkin oletetaan, että meikäläiset mehiläishaukat muuttavat talvehtimisalueilleen Afrikkaan joko Välimeren poikki Italian ja Maltan kohdalta tai itäistä reittiä Mustanmeren ja Israelin kautta. Talvehtimisalueiden tiedetään sijaitsevan päiväntasaajan seudulla, mutta haukkojen liikkeistä näillä alueilla ei juuri ole saatu tietoa. Muuton ja talvehtimisen ohella myös haukkojen liikkeistä täällä Suomen pesimäalueilla tiedetään kovin vähän. Jotta mehiläishaukkojen liikkumis- ja muuttoekologiasta saataisiin parempaa tietoa, on vuodesta  2011 alkaen asennettu satelliittilähetin lähes 40:lle mehiläishaukalle Länsi-Suomessa. Lähettimien avulla haukkojen liikkeistä saadaan tarkat gps-paikannukset ennalta määrätyn ohjelmoinnin mukaisesti. Lähettimien paino on 22–27 g, ja ne saavat energiansa aurinkopaneelin kautta. Hyvällä onnella lähetin voi säilyä toimintakunnossa jopa 3–5 vuotta. Osa lähettimillä varustetuista linnuista on seurattavissa tällä verkkosivulla. Patrik Byholm etunimi.sukunimi@novia.fi Jari Valkama etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Mehiläishaukka Gilda

Niiden mehiläishaukkojen lisäksi, joiden edesottamuksia on jo voitu seurata verkkosivuillamme, valjastimme viime kesänä myös joukon muita haukkoja satelliittilähettimillä. Näiden liikkeitä emme ole julkaisseet, mutta nyt on paljastunut sen verran erikoinen tarina, että kerromme sen tässä. Nuorelle mehiläishaukkanaaraalle Gildalle, Mikon ja Annikan tämän vuoden tyttärelle, asennettiin satelliittilähetin pariskunnan pesällä Hämeenkyrössä elokuun alussa. Kirsin ja Hansin tavoin Gilda aloitti syysmuuttonsa syyskuun puolivälissä. Vaikka Gilda viipyi matkalla hieman pidempään kuin muut mehiläishaukat, lintu onnistui ylittämään Saharan, minkä jälkeen se saapui vihreälle Sahel-vyöhykkeelle Maliin ja Nigeriin marraskuun alussa. Tämän vuoksi edellytykset onnistuneelle talvehtimiselle Afrikan mantereella vaikuttivat olevan melko hyvät. Mutta kun tutustuimme marraskuun 9. päivän koordinaattipakettiin, heräsi epäilys, että kaikki ei sittenkään ollut kunnossa. Marraskuun 6. päivän jälkeen Gilda oli paikannustietojen mukaan pysynyt liikkumattomana Dessan kylässä Nigerjoen varrella Tillabérin maakunnassa noin 250 km Nigerin pääkaupungista Niameysta luoteeseen. Oliko Gilda kuollut?

Pitkään meidän ei tarvinnut pohtia Gildan kohtaloa. Päivän sähköpostisadossa oli kaksikin viestiä, jotka vahvistivat epäilyksemme, toinen Nigerin vesi- ja ympäristöministeriön riista- ja linnustonsuojeluasioista vastaavalta virkamieheltä Ali Laoual Abaganalta, toinen Tillabérin maakunnan alueellisen ympäristöhallinnon riista-asioiden johtajalta Mohamadou Souley Seinilta. Heidän antamien tietojen mukaan Gilda oli löytynyt huonossa kunnossa Dessan lähistöltä, minkä jälkeen haukka oli otettu huostaan. Kaikesta huolimatta 9.11. haukka kuoli. Ilmeisesti matka Saharan yli oli ollut sen verran rasittava, että nuori mehiläishaukan alku kuoli kun syysmuuton vaativin etappi oli suoritettu. Siihen nähden, että Saharan etelänpuolisesta Afrikasta on ilmoitettu vain 25 rengaslöytöä sen jälkeen kun Suomen rengastustoiminta aloitettiin 1913, tämä tapahtumaketju on tärkeä lisä siihen tietopohjaan, joka tarvitaan kun yritetään ymmärtää, mitkä tekijät säätelevät suomalaista mehiläishaukkakantaa. Samalla se on myös mainio esimerkki siitä mitkä mahdollisuudet lintujen satelliittiseuranta ja internet yhdessä antavat uusien eri maiden välisten kontaktien solmimiseen. Hyvät kontaktit taas ovat perusedellytys kansainvälisen linnustonsuojelun onnistumiselle. Gilda ei kuollut turhaan!