”The Finnish Jabal Haroun Project – FJHP” (Suomalaiset Aaronin vuoren kaivaukset) on Helsingin yliopiston monitieteellinen tutkimusprojekti, jota johtaa professori Jaakko Frösén ja jonka pääarkeologina on puolalais-yhdysvaltalainen tohtori Zbigniew T. Fiema.

Aaronin vuori Etelä-Jordaniassa, Petrasta noin viisi kilometriä lounaaseen, on juutalaisessa, kristillisessä ja islamilaisessa perinteessä vuori, jonka huipulle Mooseksen veli Aaron on haudattu. Haudan alapuolella olevalla ylätasangolla on laaja raunioalue, jossa suomalaiset ovat tehneet arkeologisia kaivauksia vuosina 1998–2007 (kuva 1). Kimmokkeena raunioalueen tutkimukselle oli vuonna 1993 Petran bysanttilaisen kirkon kaivauksista löydetyt viidennelle vuosisadalle ajoitetut hiiltyneet papyrusrullat. Helsingin yliopiston papyrusryhmä avasi ja konservoi rullat, joista löytyi maininta kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta Pyhän ylipappi Aaronin talosta.

Aaronin vuoren luostarin puujäänteet

Aaronin vuoren ylätasangolta kaivettiin esiin bysanttilaisen luostarin rauniot, joista löydettiin yli 100 puujäännettä. Oltuaan toistatuhatta vuotta hautautuneina hapettomissa olosuhteissa, puujäänteet olivat hiiltyneitä ja muuttuneet hyvin hauraiksi ja vaikeasti käsiteltäviksi (kuva 2). Puulajimääritystä varten arkeologit valitsivat 20 parhaiten säilynyttä jäännettä, joita oli todennäköisesti käytetty luostarin rakennusmateriaalina. Ne tuotiin analysoitavaksi Luomuksen kasvitieteen yksikön laboratorioon keväällä 2009.

Puujäänteiden tunnistus

Havupuiden, usein myös lehtipuiden, puuaineen luotettavin tunnistus perustuu puusolukon anatomiseen rakenteeseen. Siksi kaikista puujäänteistä tehtiin kolmensuuntaisia (poikkileikkaus ja pinnan- sekä säteensuuntainen pitkittäisleikkaus) ohuita leikkeitä mikroskooppista tutkimusta varten. Vertailumateriaalina käytettiin yksikön puuanatomista leikepreparaattikokoelmaa. Leikkeet dokumentoitiin digitaaliseen muotoon (kuvat 3–5).

Puuainetutkimuksen ohjenuorana oli vuonna 2001 ilmestynyt Peter Warnockin artikkeli Petran bysanttilaisen kirkon puujäänteistä (Wood Remains. Pp. 398–408 in Z. T. Fiema, Ch. Kanellopoulos, T. Waliszewski & R. Schick, The Petra Church. Amman: ACOR Publication no. 3). Artikkeli on ehkä kattavin analyysi Lähi-idän bysanttilaisten kirkkojen puujäänteistä.

Tunnistetut lajit

Kahdestakymmenestä puujäänteestä 19 oli havupuuta: foinikiankataja (Juniperus phoenicea, 12 kpl), välimerensypressi (Cupressus sempervirens, 5 kpl) ja libanoninsetri (Cedrus libani, 2 kpl). Vain yksi puujäänne oli lehtipuuta, jokin pistaasia-laji (Pistacia sp).

Katajan, sypressin ja setrin puuaine on pihkaista, vaikka varsinaisia pihkatiehyitä ei ole. Vaurion seurauksena setrin puusolukkoon syntyy niin sanottuja haavapihkatiehyitä. Koska ne ovat läpimitaltaan suuria ja esiintyvät vuosiluston rajan suuntaisena rivistönä, ne erottuvat hyvin ja helpottavat tunnistusta (kuva 3). Kataja ja sypressi eroavat ydinsäteiden korkeuden perusteella toisistaan; katajan ydinsäteet ovat matalia, vain muutaman solun korkuisia, sypressin selvästi korkeampia (kuvat 4 ja 5).

Miksi juuri näitä lajeja

Yksi syy katajan ja sypressin runsauteen puujäänteissä selittynee sillä, että näitä puita kasvoi Petran ympäristössä. Setri sitä vastoin oli tuontipuuta. Pihkapitoisuuden vuoksi havupuiden puuaine hajoaa hitaammin kuin monien lehtipuiden puuaine. Ehkäpä tämän vuoksi löytyi vain yksi lehtipuujäänne, pistaasia, vaikka sitä kasvaa alueella runsaasti. Katajapuujäänteiden suuri määrä johtuu osittain siitä, että kataja on sypressiä pihkaisempi ja siksi puuaineeltaan kestävämpi. Setrin puuaine säilyy selvästi huonommin kuin katajan ja sypressin.

Myös Petran kirkon rakennuspuujäänteistä enin osa oli katajaa ja sypressiä (Warnock 2001). Lisäksi löytyi aleponmäntyä (Pinus halepensis), muttei setriä.  Warnock ihmetteli setrin puuttumista, sillä tuohon aikaan setripuu oli arvostettua ja sitä käytettiin paljon arvorakennuksissa. Setri on kenties ajan kuluessa hajonnut tunnistamattomaksi.

FJHP-projektin tulosten julkaiseminen

Ensimmäinen teos ”Petra – The Mountain of Aron. Volume I. The Church and the Chapel.”  ilmestyi 2008. Teokset II ja III odottavat julkaisemista. Teos ”Petra – The Mountain of Aaron II. The Nabataean Sanctuary and the Byzantine Monastery.” sisältää Tuuli Timosen ja Pirkko Harjun artikkelin “Identification of Wood samples at Jabal Haroun.”