Avustettu leviäminen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa: mahdollisuudet ja rajoitukset (CO-ADAPT) -tutkimushankkeessa (1) selvitämme, ovatko suojeluperustaiset lajisiirrot järkeviä, (2) kehitämme tietopohjaa siirrettävien lajien ja populaatioiden valinnasta sen varalle, että lajisiirrot tulevat mahdollisiksi, (3) analysoimme avustettuun leviämiseen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä ja tarjoamme suosituksia uudelle sääntelylle sekä (4) tutkimme avustetun leviämisen eettistä perustaa.

Hanketta luonnehtii aidosti monitieteellinen lähestymistapa, ja se toteutetaan Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa, Suomen ympäristökeskuksessa sekä Oulun, Turun ja Tartun yliopistoissa. Teemme yhteistyötä muiden tutkimusryhmien kanssa: ESCAPE (Luonnontieteellisessä keskusmuseossa), Botania (Joensuu), NIBIO Svanhovd, The Hellmann Lab (University of Minnesota), McLachlan Lab (University of Notre Dame) ja Alejandro Camacho (University of California, Irvine). Tutkimus toteutetaan Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa (CO-ADAPT), Euroopan Unionin Life + Biodiversity rahoittamassa tutkimusprojektissa (ESCAPE) Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikössä, LUOVA Doctoral Programme in Wildlife Biology Research (Helsingin yliopisto) ja Koneen Säätiö.

Sopeudu, muuta tai kuole Määritelmä: avustettu leviäminen    Biologiset haasteet Oikeudelliset haasteet Eettiset kysymykset Koepuutarhat ja -asemat Siirtokokeet Tutkimusryhmä Projektin julkaisut

Ilmasto on muuttunut ja olosuhteet ovat vaihdelleet aikaisemminkin maapallon historian aikana. Silloin eliöillä on ollut periaatteessa kaksi vaihtoehtoa: sopeutua uusiin olosuhteisiin tai siirtyä paremmin soveltuville alueille. Jos laji ei pysty kumpaankaan näistä, se kuolee ennemmin tai myöhemmin sukupuuttoon.

Nykyinen ilmastonmuutos tapahtuu paljon nopeammin kuin aikaisemmat, mikä vähentää lajien käytettävissä olevaa aikaa sopeutua ja siirtyä. Kaiken lisäksi ihminen vaikeuttaa lajien luontaista siirtymistä tuhoamalla elinympäristöjä ja rakentamalla siirtymisen esteitä, kuten kaupunkeja ja maanteitä.

Ilmastonmuutoksen arvioidut ja jo koetut vaikutukset ovat herättäneet ajatuksen siitä, että ihmiset voisivat avustaa lajeja niiden leviämisessä ja uusien alueiden asuttamisessa. Siirrettäisiin siis lajeja alueille, minne ne olisivat luontaisesti itsekin siirtymässä, mutta minne ne eivät itse ehdi siirtyä ajan puutteen ja elinympäristön pirstoutumisen takia.

Tällainen lajien aktiivinen siirtäminen herättää biologisia, oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä. Mitkä lajit tulisi siirtää, minne ja milloin? Miten voimme varmistaa, ettei laji valtaa uutta elinympäristöään? Onko lajien siirtäminen laillista? Miten paljon voimme puuttua luontoon? Useissa yhteyksissä on painotettu, että kestävien ratkaisujen löytämiseen tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä.

Määritelmä: avustettu leviäminen

Avustetulla leviämisellä tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden turvaamistarkoituksessa tehtävää siirtoa, jossa ilmastonmuutoksen vuoksi vaarantunutta lajia tai sen populaatiota suojellaan siirtämällä sitä nykyisen esiintymisalueensa ulkopuolelle alueelle, jolle se ennusteiden mukaan siirtyisi ilmaston muuttuessa, jos leviämiseen olisi riittävästi aikaa ja leviämiselle ei olisi muita esteitä.

Biologiset haasteet

• Mitkä ominaisuudet altistavat kasvilajit ilmastonmuutoksen tuomille uhille?
• Miten tunnistaa ne lajit, jotka voisivat hyötyä avustetusta leviämisestä?
• Mitä geneettisiä ja ekologisia riskejä liittyy lajien siirtoon?
• Voidaanko avustettua leviämistä soveltaa suomalaisiin kasvilajeihin?
• Millä tavalla avustettua leviämistä voidaan toteuttaa?

Biologinen tutkimus on hankkeen perusta. Tutkimus laajentaa biologista tietopohjaa avustetusta leviämisestä esimerkiksi siirtokokeiden ja levinnäisyysmallinnuksien kautta. Lisäksi se tuo niin käytännön kuin teoreettista tietoa kiihkeään keskusteluun avustetun leviämisen soveltamisesta. Tuloksena on käytännön työvälineitä ja suuntaviivoja ympäristöhallinnolle sekä muille luonnonsuojelutahoille, joille lajien avustettu leviäminen tulee lähitulevaisuudessa ajankohtaiseksi.

Oikeudelliset haasteet

• Onko avustetusta leviämisestä keskustelua ympäristöoikeudessa?
• Miten avustettua leviämistä säännellään niin Suomessa kuin maailmalla?
• Onko sääntelyssä aukkoja ja miten ne voidaan ratkaista?
• Tarvitaanko uutta sääntelyä ja miten uusi sääntely saadaan yhtenäiseksi nykyisen luonnonsuojelulain kanssa?

Suomi, pohjoisena ja leveyspiirien suhteen pitkänä maana, saattaa tulevaisuudessa olla merkittävässä roolissa avustetun leviämisen soveltamisessa. Tämän vuoksi hankkeessa selvitetään, antaako tämän hetkinen luonnonsuojelulainsäädäntö mahdollisuuksia avustetun leviämisen soveltamiseen Suomessa. Tarkoituksena on tarkastella Suomessa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja etsiä lain tulkinnallisia rajoja ja esteitä sekä tunnistaa muutostarpeita tilanteessa, jossa avustettua leviämistä haluttaisiin toteuttaa. Lisäksi hankkeessa tarkastellaan, millä tavalla lajien leviämiseen liittyvä lainsäädäntö saattaa poiketa maiden välillä, koska tilanteita, joissa lajeja siirretään yli valtioiden rajojen, saattaa muodostua avustetun leviämisen esteeksi. Hankkeessa on myös tavoitteena on tunnistaa avustetun leviämisen soveltamiseen liittyvät oikeudelliset ongelmakohdat haastattelemalla luonnonsuojelupäätösten kanssa toimivia ihmisiä.

Eettiset kysymykset

• Onko avustettu leviäminen moraalisesti oikeutettua? Jos on, millä ehdoin?
• Miten lajien siirtoihin liittyvät riskit ja tieteelliset epävarmuudet tulisi huomioida vastuullisessa päätöksenteossa? 
• Pitäisikö avustettuun leviämiseen soveltaa ennaltavarautumisen periaatetta? Jos pitäisi, niin miten?
• Vähentääkö ihmisen aktiivinen puuttuminen itsessään luonnon tai lajin itseisarvoa?
• Miten arvokonflikteja voidaan ratkaista? Kenen tulisi päättää avustetusta leviämisestä? Kenen tulisi toteuttaa uhanalaistuneiden lajien siirrot?

Luonnonsuojelun erilaiset keinot, kohteet ja päämäärät liittyvät viime kädessä arvoihin. Ne ovat valintoja, joiden tulisi heijastella yhteisesti hyväksyttyjä lähtökohtia. Tulisiko painottaa lajien suojelua niiden nykyisessä elinympäristössä, joka voi olla muuttumassa epäsuotuisaksi ilmastonmuutoksen vaikutuksessa? Vai onko lajien suojelu ensisijaista esimerkiksi estämällä sukupuutto siirtämällä uhanalaistuneita kasveja uusille alueille? Vai pitäisikö suojelun keskittyä ekosysteemien biologisen integriteetin vaalimiseen tai pelkästään ekosysteemipalveluiden turvaamiseen?

Avustettua leviämistä ei toistaiseksi ole juurikaan tutkittu ympäristöfilosofisesta näkökulmasta. Se on kuitenkin kiinnostavalla tavalla yhteydessä ympäristöfilosofian keskeisiin kysymyksiin kuten siihen, mitä luonnolla ja luonnollisuudella tarkoitamme sekä siihen, mikä on niiden moraalinen arvo. Samoin avustettu leviäminen liittyy kysymyksiin lajien ja ekosysteemien mahdollisesta itseisarvosta sekä yleisemmin niiden arvon perustasta. Kysymys avustetun leviämisen oikeutuksesta ei ole helppo varsinkaan, jos ilmastonmuutos sekä leviämisen esteet ovat ihmisen aiheuttamia. Pitäisikö avustettu leviäminen tällöin nähdä aiheutetun haitan korjaamisena ja kompensoimisena vai ainoastaan lisäaskeleena kohti ihmisen dominoivaa ja muokkaamaa "epäluonnollista" maailmaa?

Koepuutarhat ja -asemat

Kasvitieteen yksikkö, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto
Yhteistyöpuutarhat ovat: 
Kilpisjärven biologinen asema (Helsingin yliopisto), NIBIO Svanhovd, The Botanical Garden of the University of Tartu, Oulangan tutkimusasema (Oulun yliopisto), Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, 
Botania (Joensuu) ja Rauman seminaarin eli opettajankoulutuslaitoksen puutarha.

Kasvitieteelliset puutarhat tarjoavat otolliset lähtökohdat avustetun leviämisen tutkimiselle: Puutarhoilla on kokemusta lajien kasvattamisesta niiden luontaisten esiintymisalueiden ulkopuolella. Havainnot muutoksista lajien käyttäytymisessä yhdistettynä tiedossa olevaan ilmastovaihteluun voivatkin antaa tärkeää lisätietoa ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista lajeihin. Puutarhoilla on myös kokemusta lajien etäsuojelusta ja niiden luontoon palauttamisesta. Samoin vieraslajien hallinta ja muutosten seuraaminen kuuluvat olennaisesti kasvitieteellisten puutarhojen toimenkuvaan. Viimeksi tärkeässä roolissa ovat puutarhojen infrastruktuuri, niiden tajoamat resurssit sekä niiden hallinnoimat kasvikannat (Hällfors, Vaara & Lehvävirta 2012).

Siirtokokeet Suomessa, Virossa ja Norjassa

Kasvitieteellisten puutarhojen ja tutkimusasemien kanssa yhteistyössä toteutetulla siirtokoejärjestelyllä testataan ilmaston vaikutusta eri koekasvilajeihin. Kokeessa ovat tällä hetkellä mukana kahdeksan paikkakuntaa kolmesta eri maasta; Viron Tartto ja Helsinki, Rauma, Joensuu, Oulu, Oulanka sekä Kilpisjärvi Suomessa, lisäksi Svanhovd Pohjois-Norjassa. Kokeet ovat perustettu alkuun kolmella lajilla: Primula nutans (ruijanesikko), Astragalus alpinus ssp. arcticus (tunturikurjenherne) ja Oxytropis campestris ssp. sordida (idänkeulankärki).

Vuonna 2013 perustettiin ensimmäiset koealat kuuteen kohteeseen (Tartto, Helsinki, Rauma, Joensuu, Oulu, Svanhovd). Kokeisiin käytettiin ruijanesikon kahta eri variaatiota ja sen luonnosta kerättyjä Primula nutans var. jokelaen (keruualue Ii and Haukipudas, Suomi) ja Primula nutans var. finmarchican (keruualue Kirkkoniemen ympäristö Norjassa) siemeniä. 

Vuonna 2015 kokeeseen lisättiin kaksi uutta lajia; Oxytropis campestris ssp. sordida and Astragalus alpinus ssp. arcticus. Jokaisessa koepuutarhassa on tällä hetkellä 3 koelaatikkoa ruijanesikkoa ja 2 koelaatikkoa uusille lajeille. Lisäksi kaksi uutta koepaikkaa tulivat mukaan kesällä 2015; Oulangan tutkimusasema Kuusamossa ja Kilpisjärven biologinen asema Enontekiössä edustavat alkuperäistä kasvuympäristöä uusille koekasveille. 

Koejärjestelyn avulla vertaillaan erilaisten ilmastollisten tekijöiden vaikutusta kasveihin. Koejärjestely on pääpiirteissään pohjois-eteläsuuntainen. Pyrimme selvittämään onko ilmasto määrittävä tekijä kasvien selviytymisen, kasvun ja lisääntymisen kannalta. Näin saamme tietoa siitä, onko ilmastonmuutoksella suoria vaikutuksia kyseisiin lajeihin ja onko ilmastonmuutos uhka näiden lajien selviytymiselle.

Lisää tietoa koelajeista:
Astragalus alpinus ssp. arcticus
Oxytropis campestris ssp. sordida
Primula nutans ssp. finmarchica

Tutkimusryhmä

Susanna Lehvävirta, ryhmän johtaja, ekologia
Maria Hällfors, tohtorikoulutettava, ekologia
Elina Vaara, tohtorikoulutettava, oikeustiede
Marko Ahteensuu, yliopistotutkija, filosofia/etiikka (mataah[at]utu.fi)
Sami Aikio, yliopistotutkija, ekologia
Iida Lehtimäki, tutkimusavustaja, maisteriopiskelija, ympäristömuutos ja -politiikka
Silviya Bancheva, tohtorikoulutettava, ympäristömuutos ja -politiikka
Leif Schulman, Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja, ekologia ja evoluutiobiologia
Marko Hyvärinen, Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvitieteen yksikön johtaja, ekologia
Kai Kokko, ympäristöoikeuden professori, oikeustiede
Helena Siipi, collegium-tutkija, ympäristö- ja bioetiikka (etunimi.sukunimi[at]utu.fi)
Markku Oksanen, filosofian yliopistonlehtori (UEF) (etunimi.sukunimi[at]utu.fi)
Terhi Ryttäri, vanhempi tutkija, uhanalaiset lajit (etunimi.sukunimi[at]ymparisto.fi)

Sähköposti: etunimi.sukunimi[at]helsinki.fi

Projektin julkaisut

Hällfors M.H., Vaara E.M., Hyvärinen M., Oksanen M., Schulman L.E., Siipi H. & Lehvävirta S. 2014: Coming to Terms with the Concept of Moving Species Threatened by Climate Change – A Systematic Review of the Terminology and Definitions. PLoS ONE 9(7): e102979. doi:10.1371/journal.pone.0102979

Ahteensuu M. & Lehvävirta S. 2014: Assisted Migration, Risks and Scientific Uncertainty, and Ethics: A Comment on Albrecht et al.'s Review Paper. Journal of Agricultural and Environmental Ethics (online first).

Ahteensuu M., Aikio S., Cardoso P., Hyvärinen M., Hällfors M.H, Lehvävirta S., Schulman L.E. & Vaara E.M 2015: Quantitative tools and simultaneous actions needed for species conservation under climate change–reply to Shoo et al. (2013). Climatic change 129(1-2): 1-7: doi:10.1007/s10584-014-1311-0

Vaara, E.M 2014: Lajien avustetun leviämisen käsite ja sen soveltuminen voimassa olevaan luonnonsuojelulainsäädäntöön. Ympäristöjuridiikka 3–4 s. 117-157.

Oksanen M. 2014: Ympäristöeettisiä mietteitä metsälain uudistuksesta. Metsätieteen aikakauskirja 1/2014: 64-68.

Hällfors M. & Lehtimäki I. 2014: Ruijanesikon siirtokokeet. Pimpinella 30: 9-12.

Hällfors M. 2013: Avustetun leviämisen tutkimus Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa. Pimpinella 29: 11-12.

Hällfors M., Vaara E. & Lehvävirta S. 2012: The Assisted Migration Debate – Botanic Gardens to the Rescue? BGjournal 9(1): 21-24.

Posteri (Poster in English)

Coming to Terms with Assisted Migration

Projekti mediassa 

Strandvivan nosar på sydligare breddgrader (BBL 07.10.2014)

Ilmastonmuutos uhkaa jopa puolta Euroopan kasvilajeista (Nelosen uutiset 18.8.2013, video)

Tutkijat siirtävät uhanalaista lajia ilmastonmuutokselta suojaan (HS 18.8.2013)  

Kiinnostavia englanninkielisiä artikkeleita   

Plan seeks ‘chaperones’ for threatened species

Managed relocation: Integrating the scientific, regulatory, and ethical challenges

Don't judge species on their origins

Moving on: Relocating species in response to climate change

Home, home outside the range?

Assisted migration: Redefining nature and nature resource law under climate change

Can "assisted migration" save species from global warming?