Vakaan kallioperämme syntyhistoria on ollut varsin levoton ja suurin osa siitä on syntynyt tulikivien syökseessä ja mannerten rytinässä. Muistoina muinaisista tulivuorista ovat esimerkiksi tyynylaavat ja kivettyneet tuhkakerrokset. Vanhimpia säilyneitä tulivuoriperäisiä kiviä sekä maapallolla, että Suomen kallioperässä edustavat nk. arkeeiset vihreäkivivyöhykkeet. Näitä yli 2 500 miljoonaa vuotta vanhoja kallioperän osia on löydetty kaikilta mantereilta ja ne ovat kansainvälisesti tärkeä tutkimusala geologiassa.

Arkeeisen ajan arvoituksia

Suomen vanhin kallioperä Itä- ja Pohjois-Suomessa on syntynyt arkeeiseksi ajaksi kutsutulla ajanjaksolla ~3 800–2 500 miljoonaa vuotta sitten. Arkeeiseen aikaan mennessä Maan päällä lainehtinut magmameri oli jäähtynyt tarpeeksi muodostaakseen kiinteän kuoren. Aikaa myöten Maan mantereet kasvoivat, elämä kehittyi ja syntyi hapellinen ilmakehä.

Arkeeiselta ajalta säilyneiden kallioperän osien avulla voidaan tutkia varhaisen maapallon kehitystä. Vanhat tulivuoriperäiset kivet ja niihin liittyvät sedimenttikivet ovat säilöneet todisteita mm. elämän ja hapellisen ilmakehän synnystä ja kehityksestä. Sedimenttikiviä voidaan verrata nykypäivänä kerrostuviin sedimentteihin ja päätellä millaisissa ympäristöissä ne ovat syntyneet. 

Luomus tutkii

Luomuksessa on käynnissä nelivuotinen (2012–2015) väitöskirjaprojekti, jossa Elina Lehtonen tutkii Suomen vanhimpien tulivuorien ikää ja kehitystä Suomussalmen, Kuhmon, Tipasjärven ja Ilomantsin alueilla. Lehtosen tutkimus pyrkii vastamaan kysymyksiin siitä, kuinka vanhoja vanhimmat tulivuoriperäiset kivemme ovat, onko eri vyöhykkeillä ikäeroja ja miten vyöhykkeet ovat uudelleen muokkautuneet kallioperämme myöhemmissä kehitysvaiheissa. Tutkimus tehdään yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen kanssa. Tutkimusta rahoittaa lisäksi K.H. Renlundin säätiö.

Suomen vanhimpia tulivuoria etsimässä

Maastossa tehtävä kallioperän kartoitus ja kivien havainnointi on tärkeä osa kallioperägeologista tutkimusta. Maastotutkimus ei aina ole helppoa - päästäkseen haluamalleen kalliopaljastumalle voi edessä olla kilometrien taivallus suomaastossa. Kun paljastuma on löytynyt, sen piirteet kuvataan ja koordinaatit kirjoitetaan ylös. Tutkimuksen kannalta kiinnostavista paljastumista kerätään jatkotutkimuksia varten näytteitä. Tutkimuksen luonteesta riippuen näytemäärä voi vaihdella nyrkkiä pienemmästä kivenmurikasta usean kilon kokoisiin näytteisiin.