Euroopan siemenpankkiverkosto ENSCONET

Mari Miranto, suunnittelija ja Yaiza Malin, opiskelija

ENSCONET (European Native Seed Conservation Network) oli Euroopan unionin kuudennen puiteohjelman rahoittama suojeluhanke, joka oli käynnissä vuosina 2004-2009. Aiemmin hajanaisena ollut siementen pitkäaikaissäilytystä koskeva tietotaito koottiin siementen keruuta ja käsittelyä käsitteleviksi ohjekirjoiksi, ja eurooppalaisissa siemenpankeissa jo säilössä olevat luonnonkasvilajit kartoitettiin ja listatiin yhteiseen tietokantaan. Luettelon pohjalta laaditiin valtioiden rajat ylittävä siemenkeruusuunnitelma siemenpankeista puuttuvia uhanalaisia lajeja varten. Hanke synnytti eurooppalaisten siemenpankkien verkoston, jonka aktiivinen yhteistyö jatkuu edelleen itse hankkeen jo loputtua.

Luonnontieteellinen keskusmuseo oli verkostossa pohjoisen kasviston asiantuntijajäsenenä, mutta oman siemenpankin perustamiseen saatiin varat vasta ESCAPE-hankkeen yhteydessä vuonna 2013.

Tiedonjyviä

Kuinka siemenet liikkuvat paikasta toiseen? Tiesitkö, että jotkin siemenet voivat itää jopa 2 000 vuotta sen jälkeen, kun ne ovat pudonneet emokasvistaan? Entä mitä keinoja tutkijoilla on siementen varastoimiseen niin, että ne säilyvät mahdollisimman kauan elinkykyisinä? Lähde tiedonjyvien matkaan ottamaan selvää!

• Luonnon monimuotoisuuden suojelu
• Siemenpankki
• Siemenestä kasviksi
• Siementen leviäminen
• Siemenhorros
• Hyödyllisiä siemeniä
• Ennätyksellisiä siementarinoita
• Verkoston jäsenet
• Hyödyllisiä linkkejä

Luonnon monimuotoisuuden suojelu

Mitä on luonnon monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on eliölajiston rikkautta, lajien perinnöllisen muuntelun monipuolisuutta sekä erilaisten eliöyhteisöjen kirjoa. Ankaran kilpailun ja puhtaan sattuman kautta on kehittynyt nykyinen lajisto, josta löytyvät sopeutujat napajäätiköltä tropiikkiin. Myös erilaiset ihmiskulttuurit ovat osa monimuotoisuutta. Kunkin maan luonnonympäristö on vaikuttanut kulttuurien syntymiseen, ja näin luonnon monimuotoisuuden suojelu on myös kulttuurien monimuotoisuuden suojelua.

Luonnon monimuotoisuus on seurausta satojen miljoonien vuosien mittaisesta elämän kehityksestä eli evoluutiosta. Sekä ihmisen toiminta että luonnon omat prosessit, kuten jääkaudet, ovat muokanneet monimuotoisuutta ja sen jakautumista maapallolla. Suomessa edellisen jääkauden jäljet näkyvät maisemassamme selvästi, ja eliölajisto on nuori ja lukumäärältään pieni tropiikkiin verrattuna.

Ihmiskunnan hyvinvointi riippuu monimuotoisuuden säilymisestä. Eliölajien sukupuutot uhkaavat luonnon monimutkaisten vuorovaikutusketjujen tasapainoa, ja ihmisen terveys perustuu luonnosta saataviin tuotteisiin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin.

Kuinka voimme suojella monimuotoisuutta?

Ihmisen luontoon kohdistama paine on moninkertaistunut viimeisen sadan vuoden aikana ja huomattava osa maapallon eliölajeista on tullut uhanalaisiksi. Uhanalaisuuden merkittävin syy on elinympäristöjen tuhoutuminen. Myös ilmastonmuutos uhkaa luonnon monimuotoisuutta, sillä eliöiden sopeutumiskyky nopeasti tapahtuviin elinympäristön muutoksiin on rajallinen.

Monimuotoisuutta voidaan suojella kahdella toisiaan tukevalla menetelmällä:

• In situ -suojelu = biologisen monimuotoisuuden osien, eli geenien, lajien ja ekosysteemien suojelua niiden alkuperäisessä ympäristössä (esimerkiksi luonnonsuojelualueet ja perinnemaisemien ennallistaminen)
• Ex situ -suojelu eli etäsuojelu = biologisen monimuotoisuuden osien suojelua niiden luonnonympäristön ulkopuolella (esimerkiksi kasvitieteellisten puutarhojen elävät kokoelmat ja siemenpankit)

Koska luonnonvarat ovat rajalliset, päättäjien ympäri maailmaa on tuettava toimia, jotka kannustavat biologisen monimuotoisuuden kestävään käyttöön. Biologista monimuotoisuutta koskeva kansainvälinen yleissopimus (Convention on Biological Diversity) solmittiin vuonna 1992 Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Niin sanotun Rion sopimuksen tavoitteena on maapallon ekosysteemien, eliölajien ja niiden sisältämien perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu sekä luonnonvarojen kestävä käyttö ja niistä saatavan taloudellisen hyödyn oikeudenmukainen jakaminen. Rion sopimuksen on allekirjoittanut 168 valtiota, näiden joukossa myös Suomi.

Siemenpankki

Mitä ja miksi?

Kasveja voidaan suojella varastoimalla kuivattuja siemeniä alhaisessa lämpötilassa (=siemenpankeissa). Näin kasvien geenivarat säilyvät mahdollisista luonnonvaraisten kasvupaikkojen tuhoutumisista huolimatta. Siemenpankit tukevat luonnonkantojen suojelua alkuperäisympäristössä, ja niistä voidaan lisätä kasveja luonnosta hävinneiden tilalle.

Kuinka paljon siemeniä tarvitaan?

Siemenet kerätään siemenpankkiin siten, että mukaan saadaan mahdollisimman rikas geeniperimä. Tämä tarkoittaa, että kasvilajista tulee kerätä siemeniä monelta kasvupaikalta käyden läpi koko lajien maantieteellisen levinneisyysalueen. Siemeniä pyritään keräämään kultakin kasvupaikalta vähintään 5 000, mutta pienten esiintymien kohdalla on tyydyttävä vähempään, jottei luonnonkanta vaarannu keräyksen vuoksi. Kukin siemenerä numeroidaan ja keräyspaikkatiedot kirjataan huolellisesti muistiin.

Miten siemenet säilyvät jopa satoja vuosia?

Keruun jälkeen siemenet kuivataan ja puhdistetaan sekä säilötään ilmatiiviissä lasipulloissa tai alumiinifoliopusseissa -20 celsiusasteen lämpötilaan. Siementen itävyyttä testaaan säännöllisin väliajoin. Siemenet säilyvät oikein varastoituina hyvinkin kauan, jopa satoja vuosia.Tiedot keruupaikasta, siementen itävyyskokeiden tulokset ja muut tärkeät tiedot tallennetaan tietokantaan.

Suomen kasveista suurin osa soveltuu siemenpankeissa säilöttäväksi, mutta monet trooppisten alueiden puut, kuten kahvi (Coffea), eivät kestä siementen kuivaamista ja pakastamista. Näitä lajeja voidaan suojella alkuperäisen elinympäristön ulkopuolella esimerkiksi kasvitieteellisten puutarhojen kokoelmissa tai säilöä niiden solukkoja nestemäiseen typpeen -196 celsiusasteen lämpötilaan.

Siemenestä kasviksi

Siemenen syntyä voidaan verrata ihmisen munasolun hedelmöitykseen. Kasvialkion kehitys alkaa, kun emin luotille laskeutunut siitepölyhiukkanen hedelmöittää munasolun. Muita siemenen elintärkeitä osia ovat itämistä varten tarvittava vararavinto sekä alkiota suojaava siemenkuori. Miten siemen itää? Sopivissa lämpö-, valo- ja kosteusolosuhteissa siemen imee vettä ja turpoaa. Sen jälkeen alkeisvarsi ja -juuri kasvavat siemenessä olevan vararavinnon turvin. Melko pian taimi alkaa tulla toimeen yhteyttämällä hankkimallaan energialla. Poikkeuksena tästä ovat loiskasvit, joiden energiansaanti on riippuvainen isäntäkasvista.

Joskus siemenen on edullista itää poikkeuksellisissa olosuhteissa. Runsassateisten trooppisten jokisuistojen mangrovepuiden (Rhizophora) siemen voi itää, kun se on vielä kiinnittynyt emokasviinsa. Kehittyvälle taimelle kasvaa luja, noin 30-40 cm pitkä raskas juuri ja siihen kova, teräväkärkinen pää. Lopulta taimi putoaa puusta kuin keihäs ja kiinnittyy mutaan, mikä saattaisi olla mahdotonta, jos itäminen tapahtuisi normaalilla tavalla.

Siementen leviäminen

Tiesitkö, että siemenet ovat innokkaita matkailijoita? Koska kasvit eivät kykene liikkumaan, ne levittäytyvät uusille elinalueille siementen avulla.

Kasveille on kehittynyt erilaisia keinoja siementen levittämiseksi. Oletko koskaan joutunut irrottamaan vaatteistasi tahmeita ja piikikkäitä palleroita? Ne ovat takiaisen (Arctium) hedelmiä, joista jokainen sisältää runsaasti siemeniä. Myös me ihmiset toimimme siis siementen levittäjinä: olemme sekä tahallisesti että vahingossa kiidättäneet siemeniä jopa maanosasta toiseen ja vaikuttaneet näin kasvien levinneisyyteen.

Jotkut siemenet ovat sopeutuneet kulkemaan veden mukana. Kookospalmu (Cocos nucifera) on korkeaksi kasvava trooppisten seutujen puu, joka tunnetaan hyvin hedelmästään eli kookospähkinästä. Siemen pystyy kellumaan suolaisessa merivedessä huomattavan pitkiä matkoja, kunnes rantautuu kaukaiselle paratiisisaarelle itämään.

Monilla siemenillä on lisäke, jonka avulla tuuli tempaa ne helposti mukaansa. Esimerkiksi vaahteran (Acer) ja voikukan (Taraxacum) siemenet voivat lenninsiipien ja – haivenien avulla lentää kilometrien päähän emokasvista.

Joidenkin lajien hedelmät houkuttelevat eläimiä värikkyydellään ja tarjoavat syöjälleen ravintoa vastineeksi hedelmän sisältämien siementen kuljettamisesta. Joidenkin siementen itämiselle retki läpi ruoansulatuskanavan on lähes välttämätön. Esimerkiksi pihlajanmarjan hedelmäliha sisältää itämistä estäviä aineita, mutta marjan syövät linnut sulattavat hedelmälihan ja levittävät siemenet uusille kasvupaikoille.

Muistatko puutarhastasi tai ojan varrelta korkeaksi kasvavan jättipalsamin (Impatiens glandurifera), joka kukkii suurin valkein tai vaaleanpunaisin kukin. Kasvin kotahedelmä repeää kypsänä liuskoiksi ja sinkoaa siemenet lähiympäristöön. Kotien ollessa kypsimmillään pelkkä kasvin hipaiseminen aiheuttaa sinkoamisreaktion. Jättipalsami ei kuulu Suomen alkuperäiseen kasvistoon ja haitallisen tehokkaan leviämisensä vuoksi se uhkaa syrjäyttää alkuperäisiä kasvilajeja.

Siemenhorros

Tiesitkö, että siemenillä on hyvät unenlahjat? Matkustamisen lisäksi siemenet todellakin harrastavat nukkumista.

Vaikka vettä, valoa ja lämpöä olisi sopivasti tarjolla, siemenet eivät useinkaan idä heti emokasvista maahan pudottuaan, vaan vaipuvat siemenhorrokseen. Lepo estää siementä itämästä vain tilapäisesti suotuisissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi poikkeuksellisen lämpimänä syksynä. Monet pohjoiset kasvit tarvitsevat muutaman kuukauden kylmäjakson, jotta siemenhorros purkautuu. Näin laji ei kuluta energiaa tuhoontuomittuun yritykseen talven kynnyksellä, vaan siementen itäminen ajoittuu kevääseen.

Itämisen voi estää myös kova, vettä läpäisemätön siemenkuori, joka pehmenee muhiessaan kosteassa maassa lumen alla. Ympäröivä hedelmälihakin saattaa estää siementen itämisen: makkarapuun (Kigelia africana) siemenet vapautuvat itämään, kun hedelmät kulkevat sarvikuonon tai muun nisäkkään ruoansulatuskanavan läpi.

Siemenhorros monimutkaistaa siemenpankin idätyskokeita. Siemenen itämättömyys voi nimittäin johtua purkautumattomasta lepotilasta tai yksinkertaisesti siitä, että siemen on kuollut. Ongelma voidaan ratkaista arvioimalla siemenen kuntoa mikroskoopilla. Jos siemen näyttää ulkoisesti kiinteältä ja terveeltä, lepotila koetetaan purkaa esimerkiksi erilaisilla kylmä- ja lämpökäsittelyillä tai puhkaisemalla siemenkuori varovasti. Kullekin lajille sopivista keinoista saadaan arvokasta tietoa tutkimalla lajin luontaisia elinolosuhteita.

Viljelykasvien jalostus on poistanut siemenhorroksen useilta hyötykasveilta. Joskus kotipuutarhurikin törmää siemenhorrokseen. Tammenterhot eli tammen (Quercus robur) yksisiemenet hedelmät varisevat maahan syksyllä, mutta itävät vasta seuraavana keväänä saatuaan talven aikana useamman kuukauden kylmäkäsittelyn. Talven aikana myös kova siemenkuori pehmenee sopivasti. Puutarhaharrastajan on matkittava luonnon rytmiä: tammen siemenet kylvetään laatikkoon, joka jätetään talveksi ulos, ja keväällä siemenet itävät. Siemeniä voi myös säilyttää talven yli jääkaapissa tai pakastimessa.

Hyödyllisiä siemeniä

Oletko koskaan ajatellut kuinka käyttökelpoisia siemenet ovat? Tiesitkö, että käytämme niitä päivittäin hyödyksemme?

Oivaa ravintoa

Siementen sisältämä ravinto soveltuu loistavasti ihmisravinnoksi. Maailman tärkeimpiin ravintokasveihin kuuluvista vehnästä (Triticum aestivum), riisistä (Oryza sativa) ja maissista (Zea mays) käytetään hyödyksi juuri siemenen sisältämä vararavinto.

Siemenet ovat myös osa juhlaperinteitä: joulupuuroa syödessä ja pakkasen paukkuessa ulkona on hauska muistella hetki puuronjyvien alkuperää. Laskiaisena taas maistuu perinteinen hernekeitto, joka on valmistettu herneen (Pisum sativum) siemenistä sekä kardemumman (Elettaria cardamomum) siemenillä maustettu laskiaispulla.

Mausteita ja rohtoja

Moni maustaa hernekeittonsa sinapilla. Sinappi on yleisnimi useista kaalien (Brassica) tai sinappien (Sinapsis) sukuihin kuuluvien kasvien siemenistä valmistetuille maustetahnoille.

Kuminan (Carum carvi) siemeniä käytetään mausteena muun muassa leivissä, juustoissa ja makkaroissa, mutta kasvilla on myös tehokkaita lääkinnällisiä ominaisuuksia. Pääasiassa sitä on käytetty ruuansulatusongelmiin, kouristuksiin ja ilmavaivoihin sekä yskänlääkkeenä. Kuminan siementen sisältämää haihtuvaa öljyä käytetään myös aperitiiviviinojen maustamiseen (esim. Akvaviitti). Suomessa tuotetun kuminan öljypitoisuus nousee pitkän valoisan kasvukauden ansiosta jopa viiteen painoprosenttiin tuoden suomalaiseen kuminaan erityisen aromikkaan maun. Suomi onkin yksi maailman johtavia kuminanviejiä.

Pippurin (Piper nigrum) mausteena käytettävät yksisiemeniset marjat eli pippurit ovat maailman käytetyin mauste. Viher-, musta- ja valkopippuri saadaan kaikki samasta kasvista, mutta ne edustavat pippurihedelmän eri kypsyysasteita. Mustapippuria saadaan, kun tertut poimitaan raakoina ja kuivataan auringossa. Valkopippuri kerätään kypsänä ja punainen hedelmäosa liotetaan pois.Viherpippuria taas saadaan säilömällä marjat raakana. Maustekäytön lisäksi pippuria on hyödynnetty ruoansulatusta edistävänä aineena sekä hammassäryn ja reuman hoidossa.

Piristäviä siemeniä

Kahvi (Coffea arabica) on monelle tarpeellinen juoma kofeiinin piristävän vaikutuksen takia. Kasvi on kotoisin Etiopiasta, ja se valmistetaan kahvipuun paahdetuista siemenistä, joita sanotaan kahvipavuiksi.

Myös energiajuomien piristävä vaikutus perustuu osittain siemeniin: guarana (Paullinia cubana) on Brasiliasta kotoisin oleva puuvartinen köynnös, jonka siemenet sisältävät runsaasti kofeiinia.

Suu makeaksi siemenillä

Kaikille tuttu suklaa saa arominsa kaakaopuun (Theobroma cacao) siemenistä. Kaakaopuun kukat puhkeavat suoraan puun rungosta ja oksista. Hedelmät poimitaan käsin ja halkaistaan suurilla veitsillä, pavut kaavitaan talteen ja annetaan käydä auringossa muutama vuorokausi. Maya-intiaanit nauttivat kaakaota Meksikossa jo pari tuhatta vuotta sitten.

Seesamin siemenet (Sesamum indicum) puolestaan ovat itäisen Välimeren ja Balkanin alueilla suositun halvan pääraaka-aine.

Kumisia siemeniä

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että erilaiset kumit ovat peräisin kasveista. Guarkumi on syötäväksi kelpaava luonnonkumi, jota saadaan intialaista alkuperää olevan guarkasvin (Cyamopsis tetragonolobus) siemenistä. Guarkumilla on monia käyttökohteita, mutta laajimmat markkinat ovat elintarviketeollisuudessa, jossa sitä käytetään sakeuttamisaineena esimerkiksi jugurteissa ja jäätelöissä. Myös Välimeren alueelta kotoisin olevalla johanneksenleipäpuulla (Ceratonia siliqua) on samantapaisia käyttökohteita.

Auton renkaissa ja pyyhekumeissa usein käytetty luonnonkumi valmistetaan puolestaan trooppisten puulajien maitiaisnesteestä, erityisesti brasilialaisesta kumipuusta (Hevea brasiliensis).

Ennätyksellisiä siementarinoita

Millä kasvilla on maailman suurin siemen?

Seychellienpalmulla (Lodoicea maldivica) on maailman suurin siemen: se voi painaa jopa parikymmentä kiloa. Elokuussa 2007 kylvettyä seychellienpalmua voi ihastella kasvitieteellisen puutarhan Palmusalissa Kaisaniemessä. Kasvualustan normaali syvyys ei riitä tämän erikoisen kasvin tarpeisiin, siksi sille on rakennettu puinen 1,5 metriä korkea korotusosa.

Kuinka paljon painaa maailman pienin siemen?

Maailman pienin siemen painaa vain 0,0008 milligrammaa eli 0,000 0008 grammaa. Nämä pikkuriikkiset siemenet kuuluvat orkideoille eli kämmekkäkasveille (Orchidaceae). Niiden siemenet ovat pölymäisen pieniä eivätkä ne sisällä tarpeeksi ravintoaineita itämisen lähtemiseksi käyntiin. Siemen kykeneekin itämään vain ravintoa tarjoavan sienijuuren avulla (mykorritsa) ja joillakin kämmekkälajeilla suhde juurisienen kanssa säilyy koko elämän.

Miten paljon siemeniä kasvit voivat tuottaa?

Orkideat vievät myös runsaimmassa siementuotossa: yhden orkidean siemenkodasta on laskettu löytyvän jopa huikeat 3,5 miljoonaa siementä!

Kotipuutarhureita kauhistuttanee tieto siitä, että koska rikkakasvit perustavat elintapansa tehokkaaseen lisääntymiseen, monien lajien kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista siemenistä yksilöä kohden. Esimerkiksi peltosaunion eli saunakukan (Tripleurospermum inodorum) keskimääräisen siemensadon on arvioitu vaihtelevan 34 000 ja 190 000 siemenen välillä, mutta ennätys erittäin suurikokoisella yksilöllä on 1 650 000 siementä!

Lännenkurho (Carlina vulgaris) puolestaan on uhanalainen lounainen kasvi, jonka siementuotanto on alhainen: yksi kasviyksilö tuottaa vain 30 - 300 siementä. Kun siemeniä syövät jo mykeröissä hyönteistoukat ja maahan varisseita myyrät, kasvin selviäminen sukupolvesta toiseen tuntuu pieneltä ihmeeltä.

Kuinka vanha on maailman vanhin elinkykyinen siemen?

Vanhin elinkykyinen siemen oli todistettavasti taatelipalmulla (Phoenix dactylifera), jonka siemen osoittautui hiiliajoituksella 2 000 vuotta vanhaksi. Se löytyi Israelista Masadan palatsin kaivauksissa ja se idätettiin onnistuneesti vuonna 2005. Toiseksi vanhin elinkykyinen ja itänyt siemen on 1300 vuotta vanha lootus (Nelumbo nucifera), joka löydettiin vuonna 1995 Pohjois-Kiinasta.

Milloin ensimmäiset siemeniä tuottavat kasvit tulivat maapallolle?

Ensimmäiset siemeniä tuottavat kasvit muistuttivat saniaisia ja niitä oli maapallolla jo devonikauden loppupuolella noin vajaa 400 miljoonaa vuotta sitten. Dinosaurusten valtakausi oli vasta kauan tämän jälkeen (noin 230-65 miljoonaa vuotta sitten).

Verkoston jäsenet

Vuonna 2009 ENSCONET-siemenpankkiverkostossa oli 30 jo toimivaa tai perustamisvaiheessa olevaa luonnonkasvien siemenpankkia.

1. Royal Botanic Gardens, Kew, Lontoo (UK)
2. National and Kapodistrian University of Athens (Kreikka)
3. Institute of Botany , Slovak Academy of Sciences , Bratislava (Slovakia)
4. Budapest Zoo & Botanical Garden (Unkari)
5. Mediterranean Agronomic Institute of Chania (Kreikka)
6. Jardín Botanico de Córdoba (Espanja)
7. Trinity College, Dublin (Irlanti)
8. Jardín Botánico Viera y Clavijo, Gran Canaria (Espanja)
9. Agricultural Research Institute, Lefkosia (Kypros)
10. Universidad Politécnica de Madrid (Espanja)
11. National Botanic Garden of Belgium, Meise (Belgia)
12. Muséum National d'Histoire Naturelle, Pariisi (Ranska)
13. Dipartimento di Ecologia del Territorio, Universita di Pavia (Italia)
14. Dipartimento di Schienze Botaniche - Orto Botanico, Universita di Pisa (Italia)
15. Jardí Botànic de Sóller, Mallorca (Espanja)
16. Museo Tridentino di Schienze Naturali, Trento (Italia)
17. Universitat de Valencia, Jardí Botànic de València (Espanja)
18. Institute of Botany and Botanical Garden, University of Vienna (Itävalta)
19. Botanical Garden – Center of Biological Diversity Conservation of the Polish Academy of Sciences (Puola)
20. Botanischer garten und Botanisches Museum Berlin-Dahlem (Saksa)
21. Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha (Suomi)
22. Jardim Botânico - Fundação da Universidade de Lisboa (Portugali)
23. Natural History Museum, University of Oslo (Norja)
24. Institute of Botany - Bulgarian Academy of Sciences, Sofia (Bulgaria)
25. University of Natural Resources and Applied Life Sciences, Wien (Itävalta)
26. Musée National d'Histoire Naturelle Luxembourg (Luxemburg)
27. Conservatoire et Jardin Botaniques Genève (Sveitsi)
28. Frederik Institute of Technology, Nicosia (Kypros)
29. RIBES – Italian geenipankkien verkosto<
30. Kostryca forest gene bank (Puola)

Hyödyllisiä linkkejä

ENSCONET	hankkeen kotisivut	http://ensconet.maich.gr/
Millennium Seed Bank	merkittävä siemenpankki Englannissa	www.kew.org/msbp
Bioversity International	kansainvälinen hyötykasvien geenivarojen suojelun parissa toimiva järjestö	www.bioversityinternational.org
Botanic Gardens Conservation International	maailman kasvitieteellisten puutarhojen suojelutyötä koordinoiva järjestö	www.bgci.org
Maa- ja elintarvike-talouden tutkimuskeskus	tietoa Suomen viljelykasvien geenivaraohjelmasta	www.mtt.fi
Svalbard Global Seed Vault	viljelykasvien siemenpankki Huippuvuorilla	www.nordgen.org/sgsv