Geneettinen monimuotoisuus Suomessa - tutkimustiedosta työkaluiksi

Aino Juslén, Mari Kekkonen, Jouni Aspi ja Riikka Jarkko

Luonnon monimuotoisuudelle määritellään kolme tasoa; ekosysteemi-, laji- ja geneettinen taso. Geneettisellä monimuotoisuudella tarkoitetaan lajinsisäistä geenien erilaisten muotojen eli alleelien vaihtelua ja sillä on suuri merkitys lajien kyvylle sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.

Monet tutkimustulokset osoittavat geneettisen monimuotoisuuden hyödyt esimerkiksi ekosysteemien toiminnalle, yksilöiden elinkelpoisuudelle tai kestävyydelle ympäristön stressitekijöitä vastaan. Lajien suojelu ei ole automaattisesti riittävä tapa suojella geneettistä monimuotoisuutta, koska saman lajin populaatiot voivat sisältää hyvin erilaisia alleeliyhdistelmiä. Erityisesti poikkeavat, geneettisesti erillään olevat populaatiot ovat arvokkaita sopeutumiskyvyn ja siten monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta.

Suomessa tehdään paljon korkeatasoista populaatio- ja suojelugeneettistä tutkimusta. Näiden tutkimusten tulokset ovat usein vaikeasti hyödynnettävissä käytännön suojelutyöhön koska ne ovat hajallaan alan kirjallisuudessa ja mahdollisesti haastavia ymmärtää ilman perehtymistä aiheeseen. Tässä hankkeessa tarkastellaan luonnonpopulaatioihin liittyviä tutkimustuloksia ja esimerkiksi viljelykasvit rajautuvat pois, sillä niistä on paljon tietoa saatavana entuudestaan.

Hankkeessa kootaan tietoa yhteen ja tuotetaan avoin, suomenkielinen elektroninen julkaisu luonnon monimuotoisuuden parissa työskentelevien käyttöön. Julkaisu avaa keskeisiä käsitteitä, kokoaa yhteen tutkimustuloksia ja johtopäätöksiä sekä tarjoaa tutkimustietoon perustuvia suosituksia käytännön suojelutoimiin. Hankkeessa otetaan yhteyttä alan tutkijoihin heidän näkemystensä kokoamiseksi ja tavataan luonnon monimuotoisuuden parissa toimivia tahoja.

Opas geneettiseen monimuotoisuuteen - Esimerkkejä Suomen luonnosta on ilmestynyt toukokuussa 2019.