Markku Oinonen, dosentti, laboratorionjohtaja & Laura Arppe, tutkijatohtori

Vuonna 1674 Isonkyrön pastori Alftanus kirjoitti Levänluhdan lähteestä nousseen ihmisluita ”kautta aikojen”. Arkeologisia kaivauksia tällä Kyrönjoen laitamilla olevalla paikalla tehtiin viimein vuosina 1886, 1912 ja 1982–1984. Lähteen alueelta löytyi koruja, puuseipäitä, pronssinen kattila – ja 100 vainajan luita. Kohde on täysin ainutlaatuinen koko Pohjois-Euroopassa. Paikan mystisyyttä lisää rautapitoinen punertava vesi, joka vaahtoaa keväisin maaperästä.

Ajoituslaboratorio osallistuu Helsingin yliopiston arkeologien koordinoimaan ja Emil Aaltosen säätiön tukemaan hankkeeseen, jossa arkeologisten ja luonnontieteellisten menetelmien avulla pyritään selvittämään hautauksen mysteereitä. Radiohiiliajoitukset tuottavat aikajanan ja luiden stabiilien istotooppien suhteet (hiili, typpi) kertovat vainajien ruokavalioista ja siten elinkeinoista ja niiden muutoksista koko hautauskauden ajalta.

Levänluhdan aikakauden ajalle osuu 1500 vuotta sitten tapahtunut ilmastohäiriö. Välimeren kirjallisten lähteiden mukaan 530-luvulla aurinko peittyi 18 kuukaudeksi ja ilmiö näkyy etenkin pohjoisen pallonpuoliskon puiden vuosirenkaissa huonona kasvuna. Hankkeessa käytämme myös puulustojen isotooppianalyysejä (CARATE -hanke) ymmärtääksemme miten ilmiö heijastui rautakautisella Pohjanmaalla levänluhtalaisten elämässä.   

Wessmann A et al. (2011) The Levänluhta site – Multidisciplinary research into a unique mystery in Northern European prehistory. Funding decision by Emil Aaltonen foundation for 3-year project 2012–2014.

Oinonen M et al (2012) Levänluhta water burial in the light of bone collagen isotopic ratios. Talk at the 18th Annual Meeting of European Association of Archaeologists, August-September 2012, Helsinki, Finland.